Itsensätyöllistäjä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Itsensätyöllistäminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itsensätyöllistäjiksi lasketaan yksinyrittäjät, ilman toimipistettä toimivat ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat. Maatalousyrittäjiä ei pidetä itsensätyöllistäjinä.[1]

Kolme tärkeintä itsensätyöllistäjien ammattiryhmää ovat Suomessa rakennustyöntekijät, palvelutyöntekijät (erityisesti parturit, kampaajat ja kosmetologit) ja lainopilliset sekä sosiaali- ja kulttuurialan erityisasiantuntijat.[2]

Suomessa oli 157 000 itsensätyöllistäjää vuonna 2015. Lukumäärä vastasi seitsemää prosenttia kaikista Suomen työllisistä. Itsensä työllistäminen on yleistynyt. Tämä johtuu mm. työelämän muutoksista: kasvava osa ihmisistä tekee aiempaa palkkatyötään uudenlaisissa rooleissa sivu- tai päätoimisesti.[2]

Suomessa Tilastokeskus ei laske itsensätyöllistäjiin mukaan maatalousyrittäjiä toisin kuin joissain ulkomaisissa tilastoissa tehdään. Tutkimustulosten perusteella yksinyrittäjät on jaettu kolmeen ryhmään sen perusteella, miten he ovat päätyneet yrittäjiksi. 40 prosenttia kuuluu ryhmään yrittäjähakuiset, jossa ihmiset ovat itse halunneet yrittäjiksi. 40 prosenttia kuuluu ryhmään ajautuneet ja tilanteeseen tarttuneet, jossa sattumalla on ollut suuri merkitys yrittäjäksi ryhtymiselle. 20 prosenttia kuuluu ryhmään olosuhteiden pakosta itsensätyöllistäjiksi ryhtyneet.[1]

Yksinyrittäjien asema suomalaisessa yhteiskunnassa on erittäin ristiriitainen. Yksinyrittäjien asemaa tutkittiin Suomessa etenkin 1980-luvun alkupuolen Luokkaprojektissa.[3]

  1. a b Pärnänen, Anna & Sutela, Hanna: Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastokeskus. 2014.
  2. a b Ali-Yrkkö, Jyrki – Kotiranta, Annu – Ylhäinen, Ilkka: Katsaus yritysten kasvuun ja sitä koskeviin politiikkatoimiin 2017. Etla. Viitattu 20.11.2017.
  3. Leinonen, Petro: Suomalaiset itsensä työllistäjät luokkatutkimuksen kohteena Alusta – uta.fi. 24.6.2014. Viitattu 25.9.2019.