Italiatar Algeriassa
| Italiatar Algeriassa | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | L'italiana in Algeri | ||||||
| Määritelmä | dramma giocoso | ||||||
| Säveltäjä | Gioacchino Rossini | ||||||
| Libretto | Angelo Anelli | ||||||
| Tyylilaji | opera buffa | ||||||
| Kantaesitys |
22. toukokuuta 1813 Teatro San Benedetto, Venetsia |
||||||
| Aikajana Rossinin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Italiatar Algeriassa (ital. L'Italiana in Algeri) on Gioacchino Rossinin säveltämä kaksinäytöksinen ooppera.[1] Sen libreton on kirjoittanut Angelo Anelli ja se pohjautuu hänen aiempaan tekstiinsä, jota Luigi Mosca oli muotoillut. Ooppera sai ensi-iltansa Venetsiassa, Teatro San Benedettossa 22. toukokuuta 1813.
L'Italiana in Algeri on Rossinin ensimmäinen koominen ooppera, jonka hän kirjoitti pian ensimmäisen täysimittaisen oopperansa Tancredin jälkeen. Tarinassa nuori italiatar, Isabella, matkustaa Algeriaan vapauttaakseen rakastettunsa Lindoron, josta on tullut sikäläisen merkkimiehen, Mustafan orja. Sankaritar yrittää yhdistää uudelleen Mustafan ja hänen vaimonsa Elviran.
Laulajien tulee oopperan esityksessä olla erittäin tottuneita ja kantavaäänisiä. On myös erityisesti pantava merkille Mustafan ja Lindoron duetto Se inclinassi a prender moglie ja Elviran osan esittäjän korkeat äänet esimerkiksi alkusoitossa ja oopperan ensimmäisen näytöksen lopussa. Oopperassa on lukuisia aarioita kuten Isabellan Cruda sorte! Amor tiranno!, sekä Lindoron Languir per una bella. Myös alkusoiton melodia on erityisen tunnettu.
Rossini toisti todellisuudessa usein itseään omissa teoksissaan. Hän jopa käytti säännöllisesti uudelleen aiempien teostensa musiikillisia kappalaita luodessaan uusia teoksiaan. Ensimerkit tästä ovat todella lukuisia esimerkiksi oopperan Otello ossia Il Moro di Venezia alkusoitto muistuttaa paljolti oopperan Il Turco in Italia alkusoittoa.
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustafa, Algerian bei (basso)
- Elvira, hänen vaimonsa (sopraano)
- Zulma, Elviran orjatar (mezzosopraano)
- Haly, merirosvojen kapteeni (basso)
- Lindoro, nuori italialainen, Mustafan lempiorja (tenori)
- Isabella, italiatar (mezzosopraano)
- Taddeo, Isabellan seuralainen (baritoni)
- bein hovin arvohenkilöitä, algerialaisia merirosvoja, vartijoita, eunukkeja, italialaisia orjia ja orjattaria (kuoro)
Synopsis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumapaikka ja -aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Algeria joskus 1600-luvulla
Ensimmäinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bei Mustafa on saanut tarpeekseen vaimostaan Elvirasta, ja hän haluaa naittaa tämän italialaisorja Lindorolle. Merirosvo Halyn tehtävänä olisi hankkia Mustafalle italialaisnainen. Niin Isabella, Lindoron rakastettu, päätyy kovapäisen ihailijansa Taddeon kanssa bein palatsiin. Hän näkee heti, mistä on kyse, ja teeskentelee pitävänsä Mustafasta. Kun pahaa-aavistamaton Lindoro ilmestyy seuraansa pakotetun Elviran kanssa, syntyy yleinen sekasotku, eikä kukaan tiedä, kuka kenellekin kuuluu ja kuka mitäkin haluaa.
Toinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabella ja Lindoro suunnittelevat pakoa ja ottavat Taddeon mukaan suunnitelmiinsa. Juhlallisin menoin Isabella tekee rakastuneesta Mustafasta (joka on turhaan yrittänyt päästä kahden kesken Isabellan kanssa) "Pappataci"-veljeskunnan jäsenen. Mustafan noudattaessa tunnollisesti veljeskunnan sääntöjä (mässäile ja vaikene) Isabella, Lindoro ja Taddeo pääsevät pakoon. Huiputettu Mustafa palaa katuvaisena vaimonsa luo.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rossini ja hänen säveltämänsä ooppera Sevillan parturi. Turun Sanomat, 04.12.1923, nro 5954, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.07.2018.