Brittiläinen Itä-Afrikka

Itä-Afrikan protektoraatti East Africa Protectorate
1895–1920
lippu
tunnus
Kartta Brittiläisestä Itä-Afrikasta vuodelta 1911.
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Monarkki	Viktoria (1895–1901) Edvard VII (1901–1910) Yrjö V (1910–1920)
Kuvernööri	Arthur Henry Hardinge (1895–1900) C.H. Craufurd (1900) Charles Eliot (1900–1904) Frederick John Jackson (1904) Donald William Stewart (1904–1905) Frederick John Jackson (1905) James Hayes Sadler (1905–1909) Charles Calvert Bowring (1909) Edouard Percy Cranwill Girouard (1909–1912) Charles Calvert Bowring (1912) Henry Conway Belfield (1912–1917) Charles Calvert Bowring (1917–1919) Edward Northey (1919–1920)
Pääkaupunki	Mombasa (1895–1905) Nairobi (1905–1920)
Pinta-ala
– yhteensä	696 400 km²
Väkiluku (1904)	4 000 000
– väestötiheys	6 / km²
Uskonnot	kristinusko, islam, hindulaisuus, Afrikan perinteiset uskonnot
Historia
– perustettiin	1. heinäkuuta 1895
– purettiin	23. heinäkuuta 1920
Viralliset kielet	englanti
Kielet	swahili, kikuju, kamba, luo, gusii, meru
Valuutta	Itä-Afrikan rupia
Kansallislaulu	”God Save the Queen” / ”God Save the King”
Seuraaja	Kenian siirtomaa ja protektoraatti
Infobox OK

Brittiläinen Itä-Afrikka (engl. British East Africa), virallisesti Itä-Afrikan protektoraatti (engl. East Africa Protectorate), kuului 1895–1920 brittiläiseen imperiumiin. Sen pinta-ala oli noin 696 400 neliökilometriä ja väkiluku noin neljä miljoonaa. Protektoraatti oli osa Sansibarin sulttaanikunnan dominioita, mutta silti Britannian hallitsema. Brittiläinen Itä-Afrikka muuttui 1920 protektoraatista Kenian siirtomaaksi, jonka 16 kilometrin levyisestä rannikkokaistaleesta tuli Kenian protektoraatti.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brittiläinen Itä-Afrikka Wikimedia Commonsissa