Israel Putnam

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Isreal Putnam)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Israel Putnam
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1718
Salem Village (nykyään Danvers), Massachusetts, Brittiläinen Amerikka
Kuollut29. toukokuuta 1790 (72 vuotta)
Pomfret, Connecticut, Yhdysvallat
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Israel Putnam, lempinimeltään Old Put (7. tammikuuta 1718 Salem Village, Massachusetts, Brittiläinen Amerikka – 29. toukokuuta 1790 Pomfret, Connecticut, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain vapaussodan kenraali siirtokuntien armeijassa.[1][2][3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puritaaniperheeseen syntyneen Putnamin esi-isä oli muuttanut Amerikkaan Buckinhamshiresta ja oli Salem Villagen ensimmäisiä uudisasukkaita. Vuonna 1740 Putnam ryhtyi maanviljelijäksi Pomfretissa Connecticutissa. Talvella 1742–1743 hän tappoi lähitaistelussa suuren suden sen luolassa. Putnam värväytyi ranskalais- ja intiaanisotaan ja seitsenvuotiseen sotaan sotamiehenä vuonna 1755 ja nousi majuriksi maaliskuussa 1758. Hän kunnostautui rohkeudellaan ja taitavuudellaan, ja hänet tunnettiin lukuisista uroteoista. Putnam oli mukana kenraali Jeffery Amherstin Kanadan valtauksessa vuonna 1760, ja komensi Connecticutin rykmenttiä Havannan valtauksessa vuonna 1762. Vuonna 1764 Pontiacin kapinassa hän johti Connecticutin joukkojen viittä komppaniaa eversti John Bradstreetin johtamassa Detroitin avustusretkikunnassa. Putnam oli merkittävä Sons of Liberty -järjestön jäsen ja leimaverolain vastustamisen johtajia. Hänet valittiin sotasankarina Connecticutin yleiskokoukseen vuosina 1766 ja 1767. Hän lisäsi poliittista vaikutusvaltaansa avaamalla The General Wolfe -kapakan Brooklynissa, Connecticutissa.[1][2][3]

Lokakuussa 1774 Putnam tuli Connecticutin 11. miliisirykmentin everstiluutnantti. Uutiset Lexingtonin ja Concordin taisteluista saavuttivat hänet, kun hän oli kyntämässä maatilallaan. Hän kiiruhti Cambridgeen, ja myöhemmin Putnamista tehtiin Connecticutin joukkojen kenraalimajuri. Hän oli eversti William Prescottin kanssa yöllä 16. kesäkuuta linnoittamassa Breed's Hillin, ja seuraavana päivänä hän osallistui näkyvästi brittien hyökkäyksen torjuntaan Bunker Hillin taistelussa. Pian sen jälkeen hän miehitti omasta aloitteestaan Bostonin piirityksen kannalta tärkeän Prospect Hillin. Bostonin evakuoinnin jälkeen hän johti New Yorkin kaupungin puolustusta George Washingtonin saapumiseen asti 13. huhtikuuta 1776, minkä jälkeen hänelle annettiin kaupungin linnoitusten komento. Hieman ennen Long Islandin taistelua hän tuli kenraali John Sullivanin seuraajaksi Brooklyn Heightsin joukkojen komentajaksi, ja Long Islandin taistelussa 27. elokuuta hän kärsi suuren tappion.[1][2][3]

Long Islandin taistelun jälkeen Putnamille annettiin vähemmän tärkeitä komentoja. New Yorkista vetäytyessään hän komensi yhtä kolmesta divisioonasta ja osallistui Harlemin taisteluun 16. syyskuuta. Hänen yrityksensä tukkia Hudsonjoki upottamalla kanavassa olevia aluksia ei onnistunut. Joulukuussa hänet määrättiin Philadelphiaan valvomaan kaupungin linnoittamista. Hän oli tammikuusta toukokuuhun 1777 Princetonissa ja toukokuussa hän otti komentoonsa Hudsonin ylängön Peekskillissä. Putnam vetäytyi Montgomeryn ja Clintonin linnakkeista lokakuussa, koska britit olivat ylivoimaisia ja Washingtonin toistuvat pyynnöt saada Putnamilta vahvistuksia olivat heikentäneet häntä. Keväällä 1778 kenraali Alexander McDougall korvasi Putnamin, mutta huhtikuussa tutkintatuomioistuin vapautti Putnamin Montgomeryn ja Clintonin linnakkeiden menettämisen väitetysti johtaneista "virheistä, väärinkäytöksistä tai huolimattomuudesta". Hän palasi pääarmeijan palvelukseen White Plainsin taistelussa. Talvella 1778–1779 hän komensi joukkoja Reddingin lähellä, missä Putnam Memorial Park on nykyään. Joulukuussa 1779 Putnam sai aivohalvauksen, joka pakotti hänet eroamaan siirtokuntien armeijan palveluksesta. Hän vietti viimeiset vuotensa maatilallaan Brooklynissa, Conneticutissa.[1][2][3]

Washington ja muut olivat toivoneet Putnamista suurta sotapäällikköä, koska hänen saavutuksensa seitsenvuotisessa sodassa olivat lähes legendaarisia. Ilman muodollista sotilaskoulutusta ollut Putnam kuitenkaan ei kyennyt suunnittelemaan ja koordinoimaan operaatioita, joihin osallistui suuria sotajoukkoja, eikä ollut pätevä kenraalinvirkaa. Putnam on kuitenkin yksi Amerikan historian suosituimmista sotasankareista. Hän ei näytä osallistuneen poliittisiin juonitteluihin ja salaliittoihin, jotka kiehtoivat monia Yhdysvaltain armeijan upseereita. Putnamin mukaan on nimetty Yhdysvalloissa useita paikkoja, teitä ynnä muuta.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Israel Putnam Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Israel Putnam Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Israel Putnam George Washington Presidential Library. 2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Israel_Putnam&oldid=22102901”