Pellavat
(Ohjattu sivulta Isopellavat)
| Pellavat | |
|---|---|
 Sinipellava (Linum perenne) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pellavakasvit Linaceae |
| Suku: |
Pellavat Linum L. |
| Katso myös | |
Pellavat eli isopellavat (Linum) on kasvisuku pellavakasvien heimossa. Siihen kuuluu noin 180 lajia, joista Euroopassa kasvaa 36.[1]
Pellavalajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- pensaspellava (Linum arboreum)
- kalliopellava (Linum austriacum)
- talvipellava (Linum bienne)
- kultapellava (Linum campanulatum)
- ahopellava (Linum catharticum)
- purppurapellava (Linum decumbens)
- siropellava (Linum elegans)
- keltapellava (Linum flavum)
- somapellava eli punapellava (Linum grandiflorum)
- taivaanpellava (Linum hologynum)
- siperianpellava (Linum komarovii)
- meripellava (Linum maritimum)
- idänpellava (Linum mucronatum)
- ranskanpellava eli napolinpellava (Linum narbonense)
- sinipellava (Linum perenne)
- alppisinipellava (L. perenne subsp. alpinum)
- preeriasinipellava (L. perenne subsp. lewisii)
- ruusupellava (Linum pubescens)
- tankipellava (Linum strictum)
- neulapellava (Linum tenuifolium)
- sitruunapellava (Linum trigynum)
- kipsipellava (Linum ucranicum)
- peltopellava eli öljypellava eli kuitupellava[2][3] (Linum usitatissimum)
Alkuperältään eurooppalaista peltopellavaa viljellään kuitu- ja öljykasvina.[3] Ahopellava kasvaa Pohjoismaissakin melko laajasti alkuperäiskasvina kalkkipitoisilla niityillä ja kedoilla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 414. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 375. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9