Isovanhemmat
Isovanhemmat ovat äidin ja isän vanhemmat[1]
Useissa perinteisissä kulttuureissa isovanhemmilla oli suora ja selkeä rooli lastenlasten hoidossa ja kasvatuksessalähde?. Tämänkaltainen rooli on hälventynyt ydinperheiden syntymisen myötä[2]. Toisaalta isovanhempien merkitys on myös kasvanut yhteiskunnan tiukentuneiden aikataulujen vuoksi. Isovanhemmat hoitavat usein lapsenlapsiaan.
Tilanteessa joissa lapsen omilla vanhemmilla ei ole halukkuutta tai mahdollisuuksia huolehtia lapsestaan, isovanhemmat ovat vaihtoehto lapsen toissijaiseksi huoltajaksi.
Perinteisissä Itä-Aasian kulttuureissa, jotka ovat saaneet vaikutteita kungfutselaisuudesta, niin kutsuttu lapsen hurskaus on yksi tärkeimmistä moraaliarvoista. Isovanhemmat koetaan tällöin tärkeänä auktoriteettina, jolla on oikeus puuttua perheen sisäisiin asioihin. Länsimaistumisen myötä myös Itä-Aasiassa isovanhempien merkitys on toisaalta vähentynyt.lähde?
Turun ja Sheffieldin yliopistojen yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan isoäideistä on apua lastenlasten selviytymisen kannalta. Sen sijaan isoisistä jälkeläisten määrällä mitaten tällaista hyötyä ei voitu havaita. Tutkimus pohjautui suomalaisiin väestötietoihin 1700- ja 1800-luvuilta.[3]
Sijaismummo- ja -vaaritoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useat suomalaiset järjestöt ja yhdistykset ovat tarjonneet viime vuosina niin kutsuttuja sijaismummo- ja vaaripalveluja. Sijaisisovanhempia voidaan kutsua myös varaisovanhemmiksi. Ideana on, että tutustutetaan toisiinsa lapsi, jonka isovanhemmat ovat kuolleet tai joka ei muusta syystä voi tavata isovanhempiaan sekä sijaisisovanhempiehdokkaaksi ilmoittautunut aikuinen, joka on sen ikäinen, että ikänsä puolesta hyvin tyypillisesti voisi olla tuon lapsen isovanhempi. Näin lapsella on mahdollisuus saada halutessaan itselleen isoisän tai isoäidin sijainen. Sijaisisovanhempia on tarjottu myös maahanmuuttajalapsille joiden omat isovanhemmat ovat jääneet entiseen kotimaahan. Alakoulujen ensimmäisillä luokilla taas on ollut niin sanottuja koulumummoja ja kouluvaareja.
Nimitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovanhemmille on suomen kielessä useita nimityksiä. Yleiskielisiä nimityksiä ovat isoäiti ja isoisä, mummo ja mummu sekä ukki ja vaari.[4] Nimitysten määriteosana on käytetty ison lisäksi myös sanoja suuri- tai vanha-.[4]
Isoisän nimityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhimmat nimitykset isoisälle ovat äijä ja ukko ja niiden johdannaiset ukki, ukko, äijä, äijö ja äiji. Taatan tai taattan alkuperä on joko lasten kielessä tai vaihtoehtoisesti se on slaavilainen lainasana.[5][6]
Ruotsinkielestä lainattuja nimityksiä ovat puolestaan pappa ja vaari ja niiden muunnokset.[5][6]
Isoäidin nimityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämerensuomalaisissa kielissä isoäidin nimitys on ollut ämmä ja sen muunnokset. Myös akka-sanaa on käytetty.[6] Ruotsin mormor-sanasta on tullut suomeen laajalevikkeinen mummo ja sen johdannaiset.[6]
Erisävyisiä, harvinaisia tai murteellisia nimityksiä ovat esimerkiksi mummi, mummeli, muori, mamma, nanna ja ämmä sekä ämmi.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Uusperheen isovanhemmuus muotoutuu ajan kanssa - Väestöliitto www.vaestoliitto.fi. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Isoisistä ei ole hyötyä jälkeläisten menestykselle. 25.7.2007. Yle, Human Life History Project. Arkistoitu 21.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
- ↑ a b c Maila Vehmaskoski: Äijät ja ämmät, vaarit ja muorit. Isovanhempien nimitykset suomen murteissa 1989. Kielikello. Viitattu 5.8.2014.
- ↑ a b Isoisällä on tuhat ja yksi nimeä Yle Uutiset. 5.2.2013. Viitattu 3.2.2022.
- ↑ a b c d Äijät ja ämmät, vaarit ja muorit. Isovanhempien nimitykset suomen murteissa - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 3.2.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
