Isoisäparadoksi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Isoäitiparadoksi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isoisäparadoksi on populaarikulttuurissakin tunnettu aikaparadoksi eli aikamatkustukseen liittyvä paradoksi: mitä tapahtuisi, jos henkilö matkustaisi ajassa taaksepäin ja tappaisi isoisänsä? Lakkaisiko hän olemasta? Tällöinhän hän ei olisi syntynyt eikä tehnyt aikamatkaa, jossa tappaisi isoisänsä. Näin ollen isoisä eläisi, ja aikamatkaaja tulisi syntymään normaalisti, jolloin hän taas pystyisi tekemään tämän aikamatkan. Tämän paradoksin jokainen päätelmä tuntuu kieltävän itsensä.

Isoisäparadoksia käytetään perusteluna sille, että aikamatkustus menneisyyteen olisi mahdotonta. Nykyisin tunnetaan kuitenkin muitakin vaihtoehtoja. Stephen Hawkingin laskujen mukaan todennäköisyys sille, että ihminen pystyy matkaamaan menneisyyteen ja murhaamaan isoisänsä, olisi yhden suhde kymmenen potenssiin miljoona triljoonaa triljoonaa triljoonaa.[1]

Isoisäparadoksin selitysyrityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Ojasta allikkoon"-selitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän teorian mukaan aikamatkaaja ei voi estää isoisäänsä lisääntymästä. Matkustaessaan ajassa taaksepäin, hänestä tulee osa isoisänsä aikaa, jolloin isoisän on lisäännyttävä, jotta aikamatkaaja voi palata ajassa taaksepäin. Tästä päästään johtopäätökseen, ettei ole mahdollista vaikuttaa menneisyyden tapahtumien lopputulokseen matkustamalla ajassa taaksepäin.

Tieteellisiä teorioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novikovin itsekonsistenssin periaate sekä lukuisat Kip Thornen viimeaikaiset laskelmat perustelevat, että massa, joka on matkannut ajassa taaksepäin, ei kykene aikaansaamaan paradokseja. Ei ole mitään tiettyjä ehtoja, jotka johtaisivat paradoksiin sen jälkeen, kun ajassa alettaisiin matkailla. Jos näitä oletuksia voidaan pitää luotettavina, olisi lopputulos mielenkiintoinen: mitään yleisesti tunnetuista aikamatkustusparadokseista ei olisi mahdollista jäljentää fyysisellä tasolla.

Selityksiä tieteisfiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteisfiktiossa isoisäparadoksi jätetään yleensä selittämättä, mikä johtaa juonen paradoksaalisuuteen. Ehkä yleisin tapa selittää isoisäparadoksi tieteisfiktiossa on "rinnakkaismaailma". Sen mukaan paradoksia ei synny, koska on olemassa useita vaihtoehtoisia ulottuvuuksia tai aikalinjoja. Taaksepäin matkustava avaa menneeseen aikaan uuden aikalinjan, jolloin isoisän surmaaminen tai vastaava ei vaikuta häneen.

Johtopäätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti paradoksiin on esitetty vastaukseksi että ajassa ei olisi mahdollista mennä menneisyyteen tai tulevaisuuteen, ja aikaa voisi ainoastaan hidastaa tai nopeuttaa aikamatkaajan näkökulmasta.

  1. Hawking, Stephen W.: Ajan lyhyt historia. ((Alkuteos: The Illustrated A Brief History of Time, 1996.) Tarkistettu ja täydennetty, kuvitettu laitos. Suomentanut Risto Varteva) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-19440-9 s. 133-153