Hoikkatytönkorento
| Hoikkatytönkorento | |
|---|---|
.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Hentosudenkorennot Zygoptera |
| Heimo: | Tytönkorennot Coenagrionidae |
| Suku: | Ischnura |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ischnura elegans |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Hoikkatytönkorento (Ischnura elegans) on tytönkorentoihin kuuluva sirorakenteinen sudenkorento.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoikkatytönkorennon ulkonäkö on samankaltainen kuin useimpien muiden tytönkorentolajien, varsinkin keritytönkorennon. Koiraan takaruumiin keskiosa on erityisen ohut. Hoikkatytönkorennolla, kuten muillakin saman suvun jäsenillä, on mustavalkoiset siipitäplät. Koiraalla nämä täplät ovat etusiivissä puoliksi kumpaakin väriä ja naaraalla ja koiraan takasiivissä enimmäkseen vaaleat. Hoikkatytönkorennon takaruumiin selkäpuoli on suurilta osin tumma, mutta kahdeksas jaoke on kokonaan vaalea. Sen takana olevien 9. ja 10. jaokkeen selkäpuolet ovat kuitenkin tummat. Naaraan takaruumiin 8. jaoke saattaa olla kohtalaisen tumma, mutta joka tapauksessa muuta takaruumista vaaleampi. Kuten muillakin Ischnura-suvun lajeilla, hoikkatytönkorennon päälaella olevat vaaleat täplät ovat melko pyöreät. Tavallisesti tytönkorennoilla on muodoltaan lähinnä päärynämäiset päälakitäplät.[3]
Hoikkatytönkorennon takaruumiin pituus on 24–29 mm ja takasiiven pituus 17–22 mm.[3]
Naaraan värimuodot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin naarailla on viisi erilaista värimuotoa. Näistä punainen f. rufescens ja violetti f. violacea esiintyvät nuorilla yksilöillä. Aikuiseksi kehittyessään f. rufescensista tulee punaisenruskea f. rufescens-obsoleta ja f. violaceasta vihreän välivaiheen kautta joko oliivinvihreä f. infuscans tai koiraan värinen eli andromorfi yksilö. Kaikkia värimuotoja voidaan tavata samaan aikaan samassa paikassa.[4]
-
f. rufescens -
f. violacea -
f. rufescens-obsoleta -
f. infuscans -
andromorfi
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia esiintyy pohjoisia alueita ja Portugalia lukuun ottamatta koko Euroopassa sekä Aasiassa Japaniin ja Pakistaniin ulottuvalla alueella. Se on monin paikoin elinalueensa yleisimpiä hentosudenkorentolajeja.[1] Suomessa laji on etelärannikolla runsas ja jokseenkin yleinen, mutta sisämaassa paikoittaisempi, vaikkakin esiintymiä on paljon.[3]
Hoikkatytönkorento elää varsinkin merenlahdilla sekä järvillä ja lammilla, joilla on runsaasti kasvillisuutta.[3]
Elintavat ja lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_nymph.jpg)
Hoikkatytönkorennon päälentoaika on kesäkuusta heinä-elokuun vaihteeseen. Lentäviä yksilöitä tavataan kesäkuun alusta elokuun loppuun.[3]
Lajin parittelu voi kestää 3–6 tuntia ja on Suomen korentolajeista pitkäkestoisin. Monista tytönkorentolajeista poiketen hoikkatytönkorennon naaras munii yksin eikä koiraan kanssa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Dow, R.A.: Ischnura elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Hoikkatytönkorento – Ischnura elegans Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 96–97. (Uudistettu laitos) Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7
- ↑ Karjalainen, s. 55–57