Irtolaislainsäädäntö

Irtolaislaki Suomessa

Irtolaislaki (17.1.1936/57) oli Suomessa vuonna 1936 säädetty ja vuosina 1937–1986 voimassa ollut laki, joka koski irtolaisten hoitoa ja valvontaa yhteiskunnassa. Irtolaisen määritelmä sisältyi lakiin. Irtolaisella tarkoitettiin esimerkiksi yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneitä, prostituoituja tai kerjäläisiä.

Irtolaislain nojalla henkilö voitiin saattaa ns. irtolaisvalvonnan alaiseksi. Tämä tarkoitti, että henkilölle voitiin antaa määräyksiä mm. hänen asuinpaikastaan. Irtolaiset merkittiin erityiseen irtolaisrekisteriin. Mikäli valvonta ei tehonnut, irtolaisia saatettiin lähettää määräajaksi työlaitokseen. Erityistä irtolaislain soveltamisessa oli, että täytäntöönpanoon ei tarvittu tuomioistuimen päätöstä, vaan työlaitokseen voitiin lähettää hallinto-oikeudellisella päätöksellä.

Kalle Päätalo kertoo kirjassaan Täysi tuntiraha mielisairaan isänsä Hermannin lähettämisestä Pelsonsuon varavankilaan n. 1935. Tämä johtui siitä, että häntä pidettiin työtä vieroksuvana, ei mielisairaana. Irtolaislaki olisi mahdollistanut tällaisen toimenpiteen. Irtolaislaki ei tässä kuvatussa muodossa kuitenkaan tuolloin ollut vielä voimassa.

Irtolaisasioista oli säädöksiä myös ennen tätä lakia. Laki korvasi 2. huhtikuuta 1883 annetun asetuksen irtolaisista sekä eräitä muita säädöksiä. Sosiaalihuollon kehittyessä irtolaislainsäädäntö menetti merkityksensä, ja se kumottiin vuoden 1987 alusta päihdehuoltolain säätämisen yhteydessä. Tällöin voimaan tullut päihdehuoltolaki (41/1986) kumosi vuoden 1936 irtolaislain ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset ja lisäykset.

Myös vuosina 1946–1948 oli voimassa niin sanottu pinnarilaki, jossa säädettiin työtä vieroksuvien henkilöiden määräämisestä työhön tai erikoistyölaitokseen. Lain avulla viranomaisten kynnys puuttua epäilyttävinä pitämiensä henkilöiden elämään madaltui, sillä esimerkiksi alkoholisti- ja irtolaislainsäädännön soveltamisala oli rajatumpi.

Irtolaisasetus Suomessa

Irtolaisasetus 1936

Irtolaisasetus (8.5.1936/204) oli irtolaislain nojalla annettu asetus, jossa annettiin tarkempia määräyksiä lain soveltamisesta. Siinä säädettiin hyvin erityyppisistä asioista, muun muassa valvonnan alaisille irtolaisille annetuista valvontakirjoista sekä hakumenettelystä, jolla laitos voidaan hyväksyä irtolaislain tarkoittamaksi työlaitokseksi tai pakkotyölaitokseksi.

Irtolaisasetus 1883

Irtolaisasetukseksi kutsutaan myös vuonna 1883 annettua asetusta irtolaisista, joka oli lain tasoisena voimassa Suomessa 1883–1936.

Katso myös

• Työlaitos

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Irtolaislaki 1936 on Wikiaineistossa
• Lisää luettavaa aiheesta Irtolaisasetus 1936 on Wikiaineistossa
• Lisää luettavaa aiheesta Irtolaisasetus 1883 on Wikiaineistossa