Intianjättiorava
(Ohjattu sivulta Intianjättiläisorava)
Intianjättiorava | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
Alalahko: | Oravamaiset Sciurognathi |
Heimo: | Oravat Sciuridae |
Alaheimo: | Varsinaiset oravat Sciurinae |
Suku: | Jättioravat Ratufa |
Laji: |
indica Erxleben 1777[2] |
Alalajit [3] | |
|
Intianjättiorava (Ratufa indica) eli intianjättiläisorava on jättioravien eli aasianjättioravien sukuun kuuluva laji. Pituus kuonosta hännän tyveen on keskimäärin 36 cm. Häntä on yhtä pitkä tai pidempi kuin muu ruumis. Väriltään eläin on selkäpuolelta punaruskea ja alapuolelta kerman vaalea. Intianjättioravaa tavataan vain Intiassa. Se oleskelee enimmäkseen puissa ja elää yksin paritteluaikaa lukuun ottamatta. Eläin on päiväaktiivinen ja kaikkiruokainen.[4]
Intianjättiläisoravalla on neljä alalajia, joista yksi – Ratufa indica dealbata – on kuollut sukupuuttoon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ratufa indica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Intianjättiorava Luomus. Suomen lajitietokeskus. Viitattu 19.7.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ratufa indica Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Intianjättiorava Tunturisusi.com. Viitattu 19.7.2014.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intianjättiorava Wikimedia Commonsissa