Ilka Štuhec
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ilka Štuhec | |||
Maa: Slovenia | |||
Naisten alppihiihto | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Sankt Moritz 2017 | syöksylasku | |
Kultaa | Åre 2019 | syöksylasku |
Ilka Štuhec (s. 26. lokakuuta 1990) on slovenialainen alppihiihtäjä. Hän on syöksylaskun kaksinkertainen maailmanmestari ja syöksylaskun maailmancupin voittaja.[1]
Arvokilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Štuhec voitti nuorten MM-kilpailuissa kultaa vuonna 2007 pujottelussa ja vuonna 2008 syöksylaskussa. Hän sijoittui Schladmingin MM-kilpailuissa 2013 supersuurpujottelussa kuudenneksi. Sotšin olympialaisissa 2014 hän oli syöksylaskussa kymmenes ja supersuurpujottelussa kolmastoista. Vailin / Beaver Creekin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui alppiyhdistetyssä seitsemänneksi. Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 2017 hän oli supersuurpujottelussa yhdestoista ja voitti maailmanmestaruuden syöksylaskussa. Åren MM-kilpailuissa 2019 hän voitti toistamiseen syöksylaskun kultaa. Supersuurpujottelussa hän sijoittui kahdeksanneksi ja alppiyhdistetyssä kymmenenneksi. Cortina d’Ampezzon MM-kilpailuissa 2021 hän oli syöksylaskussa neljästoista. Pekingin olympialaisissa 2022 hän sijoittui syöksylaskussa 22:nneksi. Courchevelin / Méribelin MM-kilpailuissa 2023 hän oli supersuurpujottelussa kahdestoista ja syöksylaskussa kuudes.[1]
Maailmancup
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Štuhec kilpaili alppihiihdon maailmancupissa ensimmäisen kerran Lenzerheidessa maaliskuussa 2007. Maailmancupin pisteille hän pääsi ensimmäisen kerran Crans-Montanan syöksylaskussa maaliskuussa 2008 oltuaan 22:s. Kymmenen parhaan joukkoon Štuhec sijoittui ensimmäisen kerran oltuaan kuudes Lake Louisen syöksylaskussa joulukuussa 2011. Ensimmäisen voittonsa ja palkintosijansa hän saavutti Lake Louisen syöksylaskussa joulukuussa 2016. Hän voitti samalla paikkakunnalla syöksylaskun myös seuraavana päivänä. Kaksi viikkoa myöhemmin hän voitti Val d’Isèren alppiyhdistetyn ja syöksylaskun. Tammikuussa 2017 hän sijoittui Cortina d'Ampezzossa kolmanneksi syöksylaskussa ja voitti supersuurpujottelun. Helmikuussa hän voitti Crans-Montanassa supersuurpujottelun sekä oli alppiyhdistetyissä toinen ja kolmas. Maaliskuussa hän oli Jeongseonissa kolmas syöksylaskussa ja supersuurpujottelussa. Aspenissa hän voitti syöksylaskun ja oli toinen supersuurpujottelussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi, voitti syöksylaskun ja alppiyhdistetyn maailmancupit sekä sijoittui supersuurpujottelucupissa toiseksi.[1]
Štuhecin polven eturistiside repesi harjoituksissa lokakuussa 2017[2] ja koko kausi jäi häneltä väliin. Kaudella 2018–2019 hän voitti Val Gardenassa syöksylaskun ja supersuurpujottelun. Cortina d'Ampezzon syöksylaskuissa hän sijoittui toiseksi ja kolmanneksi. Hän sijoittui syöksylaskucupissa neljänneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa kymmenenneksi. Kaudella 2022–2023 hän sijoittui Sankt Moritzin jälkimmäisessä syöksylaskussa toiseksi. Cortina d'Ampezzon ensimmäisessä syöksylaskussa hän sijoittui toiseksi ja voitti jälkimmäisen. Hän voitti Soldeun syöksylaskun. Hän sijoittui syöksylaskucupissa toiseksi. Kaudella 2023–2024 hän sijoittui toiseksi Saalbach-Hinterglemmin ja Saalbachin syöksylaskuissa.[1]
Maailmancupin osakilpailuvoitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Paikka | Laji |
---|---|---|
2. joulukuuta 2016 | Lake Louise | Syöksylasku |
3. joulukuuta 2016 | Lake Louise | Syöksylasku |
16. joulukuuta 2016 | Val d’Isère | Alppiyhdistetty |
17. joulukuuta 2016 | Val d’Isère | Syöksylasku |
29. tammikuuta 2017 | Cortina d’Ampezzo | Supersuurpujottelu |
25. helmikuuta 2017 | Crans-Montana | Supersuurpujottelu |
15. maaliskuuta 2017 | Aspen | Syöksylasku |
18. joulukuuta 2018 | Val Gardena | Syöksylasku |
19. joulukuuta 2018 | Val Gardena | Supersuurpujottelu |
21. tammikuuta 2023 | Cortina d'Ampezzo | Syöksylasku |
15. maaliskuuta 2023 | Soldeu | Syöksylasku |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ilka Štuhec Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Alppitähti loukkaantui vakavasti – olympiahaave murenemassa karulla tavalla suomiurheilu.com. 23.10.2018. Viitattu 20.12.2018.