IJsselmeer

IJsselmeer on suurempi kuin sen eteläpuolella sijaitseva Markermeer-järvi.

IJsselmeer satelliittikuvassa.

IJsselmeerin rantaa De Venin kylän kohdalla.

IJsselmeer [ɛisəlˈmeːr] on matala, keskimäärin 5–6 metrin syvyinen merenlahdesta padottu keinotekoinen murtovesiallas Alankomaiden keskiosissa. IJsselmeerin pinta-ala on noin 1 250 neliökilometriä ja se on nimetty siihen laskevan IJsseljoen mukaan, joka on Reinjoen sivuhaara. Nimen kaksi ensimmäistä kirjainta kirjoitetaan molemmat isolla, koska yhdistelmä IJ katsotaan hollannin kielen aakkostossa yhdeksi kirjaimeksi.

IJsselmeer on eräänlainen keinotekoinen järvi. Se luotiin vuonna 1932 Zuiderzeen sisämerestä katkaisemalla yhteys Pohjanmereen 32 kilometriä pitkällä Afsluitdijkin padolla. Järvestä on sen jälkeen kuivatettu maa-alueita, joten sen pinta-ala on vuosikymmenten saatossa huvennut. Tällaista merestä kuivaamalla anastettua maata kutsutaan Alankomaissa polderiksi. Vuonna 1975 lähtien IJsselmeerin on jakanut kahtia Houtribdijkin penger ja järven eteläosasta tuli erillinen Markermeer. Vuonna 1986 perustettiin Flevolandin provinssi IJsselmeeristä kuivatetulle polderille.

IJsselmeer on Alankomaille tärkeä makean veden lähde, sillä sen vettä käytetään maatalouden tarpeisiin ja juomavedeksi. Järvi tarjoaa myös paljon vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Historia

Nykyisen IJsselmeerin paikalla oli aikoinaan järvi, jonka nimi oli Flevo. Sen erotti Pohjanmerestä dyynivyöhyke.

Päinvastoin kuin Pohjois-Itämeren ympärillä, jossa maa kohoaa, Alankomaissa maa on aikojen kuluessa hitaasti vajonnut. Nykyisin noin puolet Alankomaiden alueesta on merenpinnan keskimääräisen tason alapuolella ja olisi muuttunut meren pohjaksi, ellei sitä olisi vuosisatojen ajan keinotekoisesti patojen ja pumppujen avulla pidetty kuivana. Tulvat ovat kuitenkin huomattava vaara, ja varsinkin aikaisemmin ne aiheuttivat usein suurta hävitystä. Jokien uomat ja lahdet ulottavat tulvavaaran syvälle sisämaahan. Suuria tulvia tapahtui varsinkin 1100- ja 1200-luvuilla, ja tällöin entinen Flevojärvi ympäristöineen muuttui laajaksi merenlahdeksi, joka sai nimen Zuiderzee.

Zuiderzeen rannoilla oli vilkkaita kauppasatamia ja kalastajakyliä. 1700-luvulla kauppa hiljeni ja satamat alkoivat rappeutua. Zuiderseen kuivattamista ehdotettiin ensimmäisen kerran 1660-luvulla, mutta sen ajan tuulimyllyille hanke oli liian haastava.

Zuiderzee oli kymmeniä kilometrejä leveä ja yli sata kilometriä pitkä. Sen rannoilla tulvat olivat yleisiä, mutta vuonna 1916 poikkeuksellisen suuri tuhotulva koetteli Zuiderzeen rantoja. Alankomaiden hallitus päätti panna toimeen pitkään suunnitellun patohankkeen.

Hanke on jatkunut siitä asti monivaiheisena. Koepatojen jälkeen ensimmäinen suuri rakennusvaihe oli sulkupadon (holl. Afsluitdijk) pystyttäminen lahden suulle. Padon pituus on yli 30 kilometriä ja leveys 90 metriä. Rakentamiseen kului 32 miljoonaa kuutiometriä hiekkaa ja 14 miljoonaa kuutiota savea. Nykyisin sulkupadon päällä kulkee E22-moottoritie.

Vuonna 1932 meri muuttui IJsselmeerjärveksi. Viidessä paikassa järven alueella entinen merenpohja oli todettu sopivaksi kuivattamiselle. Ensimmäisenä päätettiin kuivata Wieringermeerin alue aivan padon länsipäässä.

Kuivattaminen on pitkällinen prosessi: polderi ympäröidään aluksi padoilla, mikä kestää kuukausista jopa vuosiin. Sitten pumppuasemat tyhjentävät polderin vedestä, mikä vie yleensä useita kuukausia. Lisäkuivatusta tehdään ojituksella.

Samalla aluetta valmistellaan viljelykseen levittämällä kasvillisuutta. Ensimmäiseksi kylvetään ruokokasveja lentokoneesta. Ruo’ot kasketaan ja näin saadaan ensimmäinen pohja pellolle. Seuraavana kylvetään rapsia, lopuksi viljaa.

Wieringermeeriä seurasi kolme muuta polderia etelämpänä järvellä, joilla on vallattu yhteensä tuhansia neliökilometrejä uutta maata. Entiselle merenpohjalle on rakennettu useita kaupunkeja, joista suurin on 70 000 asukkaan Lelystad. Kaikkiaan alueella asuu yli 300 000 ihmistä ja vuonna 1986 siitä tuli Alankomaiden 12. maakunta, Flevoland.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta IJsselmeer Wikimedia Commonsissa