Rakkaus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ihastuminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunnetta. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Ford Madox Brown, Romeo ja Julia, 1870.

Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön.[1]

Romanttinen rakkaus on syvää eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen. Syvää kiintymystä ilman eroottista puolta ovat esimerkiksi äidinrakkaus, lähimmäisenrakkaus, sukurakkaus, rakkaus synnyinmaahan sekä kristillinen rakkaus.[1]

Romanttinen rakkaus alkaa rakastumisesta toiseen ihmiseen. Rakastumista seuraa noin kahden vuoden mittainen vaihe, jolloin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutuksesta ihminen ajattelee alinomaa rakkautensa kohdetta ja kokee hänen vuokseen voimakkaita tunteita kuten mielihyvää ja mustasukkaisuutta. Jos rakkaus on molemminpuolista, rakastuneet aloittavat usein parisuhteen. Huuman mentyä ohi pariskunnan välille voi jäädä jäljelle rauhallisempi kiintymys toisiaan kohtaan. Rakkaus edesauttaa ihmisiä muodostamaan pareja, jotka lisääntyvät ja pysyvät yhdessä ainakin lapsen ensimmäisten vuosien ajan.

Romanttinen rakkaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanttisen rakkauden tunne tunnetaan ympäri maailmaa, ja se on suosittu musiikin, elokuvien ja kirjojen teema. Romanttista rakkautta ihannoidaan sielläkin, missä avioliitot ovat järjestettyjä, kuten Intiassa.[2]

Evoluutiobiologinen tarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evoluutiobiologiselta kannalta romanttisen rakkauden tarkoitus on saada ihmiset muodostamaan lisääntyviä pariskuntia, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa. Rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on kehittynyt suojelemaan rakkautta. Rakkauden ansiosta lapsen isä ja äiti pysyvät yhdessä ainakin muutaman vuoden, kun lapsi varttuu. Rakkaus on myös evoluution tuottama keino saada ihmiset pariutumaan nopeammin kuin jos he valitsisivat parinsa rationaalisesti vertailemalla.[3][2]

Vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriantropologi Helen Fisherin mukaan rakkaudessa on kolme vaihetta. Seksuaalinen himo ohjaa ihmistä muodostamaan seksuaalisen suhteen. Romanttinen rakkaus ajaa rakastuneen keskittämään kaiken pariutumisenergiansa tiettyyn kohteeseen. Kiintyminen auttaa kumppaneita pysymään yhdessä, mikä on tärkeää jälkeläisten kehittymiselle ja selviytymiselle.[4]

Rakastuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanttinen rakkaus alkaa rakastumisesta. Se on hormonaalinen ketjureaktio, johon vaikuttavat esimerkiksi kahden ihmisen fyysinen yhteensopivuus, ajoitus, ympäröivät tekijät sekä henkilöiden elämänkokemukset, unelmat, toiveet ja pelot.[5] Seksuaalisen kiinnostuksen heräämiseen ja parinvalintaan vaikuttavat vahvasti kumppanin aistittavissa olevat hajut sekä feromonit, jotka aistitaan vomeronasaalielimessä.[6][7]

Usein rakastumisen aiheuttaa puhdas fyysinen vetovoima, mutta rakkaus voi syntyä myös pikkuhiljaa ihmiseen, johon ei aluksi tuntenut vetoa. Rakastumisen ketjureaktio lähtee käyntiin, jos aivojen alkukantaiset osat toteavat ihmiset biologisesti yhteensopiviksi ja kehittynyt aivokuori toteaa rakastumisen kannattavaksi.[5]

Rakastumista voi edistää seksin harrastaminen ja läheisyys, jotka vapauttavat rakastumisen kannalta hyödyllisiä välittäjäaineita. Rakastuminen ei edellytä syttyäkseen vastakaikua, ja rakkaus voi edetä eri tahtiin. Miesten on todettu rakastuvan naisia nopeammin.[8]

Rakastuneena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ihminen on rakastunut, hän ajattelee rakkautensa kohdetta alinomaa, ja hänen unentarpeensa ja nälkänsä vähenevät. Tällaiset rakastumisen aiheuttamat reaktiot johtuvat aivoissa tapahtuvista kemiallisista reaktioista.[9]

Voimakkaasti rakastuneen ihmisen aivojen häntätumake on aktiivinen. Häntätumake auttaa ihmistä palkkioiden havaitsemisessa ja tunnistamisessa sekä tiettyyn palkkioon mieltymisessä. Se luo tietyn asian haluamisen tunteen ja motivaation sekä saa ihmisen tavoittelemaan sen saavuttamista. Rakastuneella tavoittelun kohde on rakastumisen kohteen vastarakkaus. Rakastuneen henkilön aivoissa aktivoituu myös ventraalinen tegmentaalinen alue, joka vastaa aivojen dopamiinin tuotannosta jo on keskeisessä osassa aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Dopamiini aiheuttaa energisyyttä, huomion keskittymistä rakastettuun ja euforian tunnetta, mikä saa rakastuneen tekemään suuriakin muutoksia elämäänsä rakkauden vuoksi. Dopamiini aiheuttaa myös kaipuun tunnetta ihmisen joutuessa eroon rakastetustaan sekä torjutuksi tulemisen tuottamaa epätoivoa tai raivoa. Myös aivojen noradrenaliinin eritys kiihtyy, mikä lisää vireystilaa ja auttaa keskittymään parisuhteen luomiseen.[10]

Rakkauden alkuvaiheessa on yleistä, että aivojen serotoniinipitoisuus laskee. Tämä aiheuttaa ajoittaista ahdistusta ja joskus pakkomielteistä käyttäytymistä. Stressihormonipitoisuus nousee rakkauden alkuvaiheessa väliaikaisesti keskimäärin 40 prosenttia. Sen vuoksi keho on hälytystilassa ja valmiina tavoittelemaan päämäärää kaikin keinoin. Aivojen mantelitumakkeen toiminta hiipuu, mikä tekee ihmisestä pelottoman ja valmiin tekemään isoja uhrauksia suhteen eteen.[11]

Sydän on länsimaisessa kulttuurissa rakkauden symboli.

Miehen testosteronitasot saattavat hänen rakastuessaan laskea jopa 40 prosenttia, mikä tekee miehen käytöksestä pehmeämpää. Rakastuneen naisen testosteronitasot kaksinkertaistuvat. Se lisää hänen seksihalujaan mutta samalla hänestä tulee kiltimpi ja huolehtivaisempi. Miehen ja naisen hormonaalisten muutosten seurauksena rakastunut pari voi rakkauden huuman aikana tuntea olevansa samalla aaltopituudella.[12] Aivojen aktiivisuudessa sukupuolten välillä ei ole eroa rakastuneena. Aivoalueiden kuvauksessa on havaittu, että rakkaus aiheuttaa samantyyppiset muutokset samoilla aivoalueilla sukupuolesta ja seksuaalisesta orientaatiosta riippumatta.[13]

Ihmisen aivokuoren tiettyjen osien toiminta hiipuu rakastuessa, minkä seurauksena rakastunut ihminen ei pysty arvioimaan toista realistisesti. Sen vuoksi hän voi torjua varoittelut rakkautensa kohteen negatiivisista piirteistä. Kun aivojen kuorikerroksen toiminta palautuu parissa vuodessa, henkilö saattaa alkaa nähdä kumppaninsa uudessa valossa.[14]

Ero rakastetusta voi johtaa voimakkaisiin ja pitkäkestoisiin vieroitusoireisiin.[15] Rakkauden menetys voi aiheuttaa hyvin kivuliasta surua ja stressiä.[16] Rakkauteen liittyy joskus voimakasta mustasukkaisuutta.[17]

Rakastumisen alkuhuuman neurokemialliset muutokset haihtuvat keskimäärin 12–18 kuukauden kuluessa.[18] Kiintymisvaiheen alettua noin kahden vuoden kuluttua rakastumisesta dopamiinin erityspiikki on tasaantunut. Henkilöiden välille on syntynyt lämpimän rakkauden, luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tämän hormonaalinen tausta on hypotalamuksen valmistamissa hormoneissa oksitosiinissa ja vasopressiinissä sekä serotoniinissa, jota vapautuu Raphe-tumakkeesta.[19]

Filosofiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen filosofi Platon jakoi rakkauden kolmeen tyyppiin: eroottinen rakkaus (eros), veljellinen rakkaus (filia) ja jumalallinen rakkaus (agape).[20]

Uskonnoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinusko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon mukaan rakkaus on uskon tärkein perusta. Matteuksen evankeliumin ja Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus opetti rakkauden kaksoiskäskyn. Käskyssä kehotetaan rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, kaikesta mielestä ja kaikesta hengestä ja lähimmäistään niin kuin itseään.[21] Paavali kertoo rakkaudesta ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Kirjeen tunnettuja kohtia ovat muun muassa:

  • Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.[22]
  • Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[23]
  • Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.[24]

Jeesus opettaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan:

  • Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.[25]

Islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa Jumalan rakkaus ei ole niin vahvasti esillä kuin kristinuskossa. Islam ei liioin korosta Jumalan läsnäoloa kristinuskon tavoin vaan hänen transsendenttisuuttaan ja kaikkivaltiuttaan. Jumala tekee mikä tahtoo ja ilmaisee itsensä tahtonsa eikä olemuksensa kautta. [26]Jumalalla on 99 nimeä, jotka jonkin verran vaihtelevat eri uskonoppineilla. Yksi niistä, al-Wadud (الودود) eli "ystävällinen" käännetään joskus sanalla "rakastava".[27] Koraanissa Jumalan kerrotaan rakastavan niitä, jotka tekevät oikein. Esimerkiksi: "Sano: Jos rakastatte Jumalaa, seuratkaa minua, niin Jumala rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." [28] Jumalan rakkaus ei kuitenkaan kohdistu luomakuntaan kokonaisuudessaan.[26] Rakkauden sijaan islamissa korostetaan, että Jumala on "armelias".[26] Se tarkoittaa, että synnit voi hyvittää sillä, että seuraa Jumalan tahtoa.

Ishq, jumalaisen rakkauden käsite

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaista mystiikkaa edustavassa suufilaisuudessa rakkaus on kuitenkin saanut suuremman roolin kuin perusislamissa. Se on kaikkia uskossa olevia yhdistävä side. Jumala rakastaa jokaista häneen uskovaa. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan todentuu yksilölle rukoilun, mietiskelyn ja omistautumista osoittavien tekojen kautta.[29] Rakkautta ei pidetä vain Jumalalle kuuluvana jumalallisena piirteenä, vaan se on Jumalan olemuksen ydin. Ishq, rakkaus, koskee kaikkea olemassa olevaa. Kun sielu sijaitsee ruumissa, sydämessä asuu sielun lisäksi rakkaus. Rakkaus asettuu kaiken maallisen ja järjellisen yläpuolelle. Todellinen rakkaus kahden ihmisen välillä on tie täydelliseen yhteyteen. Rakastuneet toteuttavat jumalan olemassaoloa maan päällä. Sekä rakastavan että rakastetun taustalla on rakkaus. Rakastava onkin ruh, henki, joka on erotettu rakastetustaan ja joka kaipaa takaisin. Rakastettu on puolestaan jamal, täydellisen kauneuden ilmentymä, joka näyttäytyy rakastavalle kutsuen tämän takaisin alkulähteeseensä. Rakkaus valtaa rakastuneen sydämen tuhoten sieltä kaiken ylimääräisen; vain rakastettu on tärkeä. Kun rakastava on luopunut omasta itsestään hän saavuttaa fanan, tilan, jossa suhteellisen olemassaolon tilalle on astunut täydellinen olemassaolo. Tämän tapahtuman mahdollistamana seuraa tawhid, täydellinen yhteys, tai täydellinen rakkaus.[30][31]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b rakkaus. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b Ulla Malminen: Evoluutiobiologian dosentti: "Rakkaus ei ole tunne" yle.fi. 14.2.2016. Viitattu 13.2.2019.
  3. ↑ Osmo Tammisalo: Rakkaus ja evoluutio 18.9.2009. Yle uutiset. Viitattu 13.2.2019.
  4. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 18.
  5. ↑ a b Vuorisalmi 2015, s. 12.
  6. ↑ Stoddart, Michael: Kielletty himottava haju. Tiede 2000, 1995, 15. vsk, nro 6, s. 50-52.
  7. ↑ Me emme mahda mitään kemialle - näin tiede selittää rakkauden Ilta-Sanomat. 14.2.2014. Viitattu 13.2.2019.
  8. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 21.
  9. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 11.
  10. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 20–21.
  11. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 26.
  12. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 26–27.
  13. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 60.
  14. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 28.
  15. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 137.
  16. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 130.
  17. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 143.
  18. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 29.
  19. ↑ Vuorisalmi 2015, s. 22–23.
  20. ↑ Cicovacki, P., Eros, Philia, Agape and Amor. Teoksessa Magnell, Thomas: Explorations of value, s. 226. Amsterdam: Rodopi, 1997. ISBN 90-420-0393-6 (englanniksi)
  21. ↑ Matt. 22:34–40
  22. ↑ 1. Kor. 13:1
  23. ↑ 1. Kor. 13:4–7
  24. ↑ 1. Kor. 13:13
  25. ↑ Joh. 3:16
  26. ↑ a b c Sookhdeo, P.: Understanding Islamic Theology, s. 88–91. Isaac Publsihing, 2013.
  27. ↑ al-Wadûd (Suurat 11:90, 85:14) The Beautiful names of Allah. Longmont, Colorado: Wahiduddin Richard Shelquist. Viitattu 25.8.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Koraani, 3: 31 (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  29. ↑ Greenberg, Yudit Kornberg (toim.): Encyclopedia of love in world religions, Volume 1, s. 163–165. Santa Barbara, California: ABC-CLIO, 2008. ISBN 1851099808 (englanniksi)
  30. ↑ Cornell, Vincent J.: Voices of Islam: Voices of the spirit, s. 160–162. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group, 2007. ISBN 0275987345 (englanniksi)
  31. ↑ Greenberg, Yudit Kornberg (toim.): Encyclopedia of love in world religions, Volume 1, s. 7–11. Santa Barbara, California: ABC-CLIO, 2008. ISBN 1851099808 (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rakkaus.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rakkaus&oldid=22805939”