Hyppääjien liike
Hyppääjien liike syntyi 1800-luvulla Länsi-Inkerin Ropsussa. Hyppääjille oli tyypillistä voimakas hurmoksellisuus, joka ilmeni hyppäämisenä ja hurjana tanssimisena. Liikkeeseen lienee vaikuttanut Venäjällä ortodoksien keskuudessa syntynyt hlystien eli ruoskijoiden lahko. Hyppääjien liikkeessä ilmeni sekä askeettisia että seksuaalisia piirteitä. Se kannatti vapaata seksuaalisuutta ja hylkäsi muodollisen avioliiton. Hyppääjät vastustivat virkavaltaa ja papistoa. Hyppääminen, konttaaminen, sekava ääntely ja huutaminen nähtiin Pyhän Hengen läsnäolon merkkeinä. Heidän seuroissaan pidettiin puheita ja laulettiin osin itse sepitettyjä lauluja.
Liike piti keskinäisenä tervehdyksenään pyhää suudelmaa (laina ortodokseilta hlystien välityksellä). Jäsenet kieltäytyivät alkoholista, kahvista ja tupakasta. Naiset saattoivat korostaa asketismia ajamalla tukkansa pois. Hyppääjien kokoukset päättyivät yleensä pimeässä huoneessa transsitilassa harrastettuun ryhmäseksiin. Insestiäkin esiintyi, koska kuka tahansa saattoi pimeässä huoneessa tulla seksikumppaniksi.
Suomeen hyppääjien liike tuli Inkeristä vuonna 1836. Liikkeen taantuminen alkoi 1850-luvulla.