Hyperkorrekti muoto

Hyperkorrekti muoto on kieliasultaan virheellinen ilmaus, joka on saattanut syntyä liiallisesta virheiden pelosta tai yleiskielen (standardikielen) tiettämättömyydestä. Suomen kielessä hyperkorrekteja muotoja esiintyy varsinkin yrityksistä välttää oman murteen muotoja mutta myös lainasanojen ääntämisessä ja kirjoittamisessa, joissa luullaan olevan enemmän suomelle vieraita konsonantteja kuin niissä oikeasti on. Jos virheellinen muoto on laajassa käytössä, siitä tulee hyväksytty vaihtoehtoinen tai jopa ainoa käytössä oleva muoto. Esimerkiksi suuret ja pyyhe voivat tulla suudet ja pyyhde tai pedagogiikasta ja probleemasta voivat tulla bedagogiikka ja brobleema ja englanninkielestä sanasta piece on tullut ilmaisu biisi, kun vieraiden konsonanttien unohtamista pelkäävä puhuja käyttää niitä liikaa. Kotimaisten kielten keskus on myös itse viitannut aiheeseen.

Esimerkkejä

• suomen kielessä palveri (sanasta palaveri), jossa pyritään välttämään varsinkin Oulun murteeseen kuuluvaa vokaalin toistoa seuraavan konsonantin jälkeen (vrt. kahvi > kahavi)
• suomen kielessä *pieno (sanasta piano), joka syntyy pyrkimyksestä välttää murteelliseksi koettua ia-yhdistelmää (vrt. eräissä murteissa hieno > hiano)
• suomen kielessä esiintyvä tapa lisätä vieraskielisiin sanoihin liikaa soinnillisia konsonantteja (*psygologia)
• englannin kielessä virheelliset vierasperäisten sanojen monikot (*virii po. viruses)

Lähteet

• Öhmann, Emil: Kieli ja kulttuuri. (2.-3. painos (ensimmäinen 1947)) Helsinki: Otava, 1960.
• Kuiri, Kaija: Skarpaloita skärryissä. Aikalainen, 2006, 11. vsk, nro 14, s. 5. Tampereen yliopisto. ISSN 1239-3266