Hyperkorrekti muoto
Hyperkorrekti muoto on kieliasultaan virheellinen ilmaus, joka on saattanut syntyä liiallisesta virheiden pelosta tai yleiskielen (standardikielen) tiettämättömyydestä.[1][2] Suomen kielessä hyperkorrekteja muotoja esiintyy varsinkin yrityksistä välttää oman murteen muotoja mutta myös lainasanojen ääntämisessä ja kirjoittamisessa, joissa luullaan olevan enemmän suomelle vieraita konsonantteja kuin niissä oikeasti on. Jos virheellinen muoto on laajassa käytössä, siitä tulee hyväksytty vaihtoehtoinen tai jopa ainoa käytössä oleva muoto. Esimerkiksi suuret ja pyyhe voivat tulla suudet ja pyyhde tai pedagogiikasta ja probleemasta voivat tulla bedagogiikka ja brobleema ja englanninkielestä sanasta piece on tullut ilmaisu biisi, kun vieraiden konsonanttien unohtamista pelkäävä puhuja käyttää niitä liikaa. Kotimaisten kielten keskus on myös itse viitannut aiheeseen.[3]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- suomen kielessä *pieno (po. piano), joka syntyy pyrkimyksestä välttää murteelliseksi koettua ia-yhdistelmää (vrt. eräissä murteissa hieno > hiano)
- suomen kielessä esiintyvä tapa lisätä vieraskielisiin sanoihin liikaa soinnillisia konsonantteja (*psygologia)
- englannin kielessä virheelliset vierasperäisten sanojen monikot (*virii po. viruses)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Öhmann, Emil: Kieli ja kulttuuri. (2.-3. painos (ensimmäinen 1947)) Helsinki: Otava, 1960.
- Kuiri, Kaija: Skarpaloita skärryissä. Aikalainen, 2006, 11. vsk, nro 14, s. 5. Tampereen yliopisto. ISSN 1239-3266
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Korpela, Jukka K.: h-alkuiset sanat Nykyajan kielenopas. 2001. jkorpela.fi. Arkistoitu 29.5.2022. Viitattu 17.11.2022.
- ↑ Kiralah: Täällä saa suudella alennuksella kirlah-kielet.blogspot.com. 30.8.2008. Arkistoitu 19.10.2018. Viitattu 17.11.2008.
- ↑ Koskela, Lasse: Tiedoitus kotus.fi. 24.12.2010. Arkistoitu 19.10.2018. Viitattu 17.11.2022.