Huutolaisuus
Huutolaisuus (ruots. barnauktion, "lasten huutokauppa") oli Suomessa ja Ruotsissa[1] 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle.[2] Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai kehitysvammaisia.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huutokauppa järjestettiin perinteisesti viattomien lasten päivänä 28. joulukuuta.[4] Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina,[5] kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.[6] Ruotsissa huutolaisuus kiellettiin vuonna 1918.[7] Huutolaisten asemaan oli jo aikaisemminkin pyritty saamaan parannuksia. Esimerkiksi Vanajan kunnassa valtiopäivämies Juhana Idänpään-Heikkilä vaati kansakoulun perustamisen yhteydessä vuonna 1865, että myös huutolaislasten tulisi käydä kansakoulua ja isäntien pitää huoli heidän koulunkäynnistään.[5]
Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin.[6]
Tunnettuja huutolaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huutolaisuus kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaunokirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hahnsson, Theodolinda: Huutolaiset. 1918. Teoksen verkkoversio.
- Meriläinen, Heikki: Huutolaistyttö : kuvaus kovilta ajoilta. Porvoo: Werner Söderström, 1899. Teoksen verkkoversio.
- Sandwall-Bergström, Martha: Gulla. Otava.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Farfar Gustav såldes på auktion Slakthistoria.se. 29.3.2021. Viitattu 23.8.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Såld till lägstbjudande Sveriges Radio. 16.4.2009. Viitattu 23.8.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Muisti: Huutolaiset – ”Tiesin, että hevosia myydään huutokaupalla, mutta että minutkin” yle.fi. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Kinski, Timo: Julman kohtalon huutolaislapset 3.2.2012. Iltalehti. Viitattu 10.12.2019.
- ↑ a b Terhi Nurmi: Elämää huutolaisina. Elämäkerrallinen tutkimus kahden huutolaislapsen elämästä. (Tiivistelmä pro gradu -tutkielmasta.) 2003. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos. Viitattu 1.7.2007.
- ↑ a b Tiesitkö tämän vaietun asian historiasta? Suomessa myytiin lapsia orjiksi 14.9.2011. MTV3 Studio55. Viitattu 28.8.2014.
- ↑ Såld till lägstbjudande 16.4.2009. Sveriges Radio. Viitattu 28.8.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halmekoski, Jouko: Orjamarkkinat: Huutolaislasten kohtaloita Suomessa. Ajatus Kirjat, 2011. ISBN 9789512083916
- Verronen, Vilho: Huutolaispoika : kertomus elämästä. Otava, 1974. ISBN 9789511007586
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ylen Elävä arkisto, Entisajan vaivaishoito
- Ylen Elävä arkisto, Minut myytiin