Hugo Ilander
Hugo Lorentz Ilander myöh. Ilanmaa (27. lokakuuta 1896 Helsinki – 4. huhtikuuta 1956) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Frans Simeon Ilander ja Anna-Liisa Väänänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Margerita Zuleima Limnellin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi viisi luokka Helsingin suomalaista reaalilyseota. Hän suoritti sotilashallinnollisten kurssien I jakson vuonna 1927 ja II jakson vuonna 1930.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä rakennusmestarin poika liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. täydennysjoukkoon 30. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 29. maaliskuuta 1917. Hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[1][2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilander saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka riveissä otti osaa sisällissodassa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Kaartin jääkärirykmenttiin ja armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin. 1. divisioonan tiedonantovälineosaston merkinantojoukkueen johtajaksi hänet nimitettiin 18. elokuuta 1918, josta hänet siirrettiin edelleen saman divisioonan esikuntaa adjutantiksi 12. marraskuuta 1919. Kaartin jääkäripataljoonaan 1. komppanian päälliköksi hänet nimitettiin 23. maaliskuuta 1921, josta hänet siirrettiin 15. marraskuuta 1922 alkaen 6. Erillisen konekiväärikomppanianpäälliköksi, josta hänet siirrettiin 8. toukokuuta 1926 alkaen Polkupyöräpataljoona 3:een, missä toimi 19. toukokuuta 1926 – 30. marraskuuta 1927 välisen ajan konekiväärikomppanian päällikkönä ja 30. marraskuuta 1927 – 27. kesäkuuta 1928 aliupseerikoulun johtajana. Aliupseerikoulun johtajan paikalta hänet siirrettiin 27. kesäkuuta 1928 Suomen valkoisen kaartin talouspäällikön apulaiseksi ja edelleen 25. marraskuuta 1930 Viestipataljoona 1:een, missä hän toimi talouspäällikkönä. Armeijasta hän erosi 29. joulukuuta 1930. Vuonna 1934 hän siirtyi Helsingin kaupungin tulo- ja omaisuusverolautakunnan palvelukseen, missä työskenteli vuoteen 1936 saakka, jolloin siirtyi Kansallis-Osake-Pankin Myllykosken konttorin johtajaksi.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan hän osallistui pataljoonan komentajana Täydennys Jalkaväkirykmentti 3:n III pataljoonassa ja koulutusupseerina päällystökursseilla. Näistä tehtävistä hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 4:n komentajaksi, josta hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 63:n II pataljoonan komentajaksi. Rykmentti oli hänelle tuttu entinen Täydennys JR 3, jonka mukana hän osallistui Taipaleen taisteluihin. Taipaleelta hänet siirrettiin erikoistehtäviin 2. divisioonan esikuntaa. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväenkoulutuskeskus 10:ssä ja 11:ssä, josta hänet lomautettiin. Kunnes Jatkosodan syttyessä hänen apuaan jälleen tarvittiin ja hänet sijoitettiin talousupseeriksi ja talouspäälliköksi Jalkaväkirykmentti 25:een, jonka mukana otti osaa Vainikkalan taisteluun. Rykmentistä hänet siirrettiin talouspäälliköksi 43. Sotasairaalaan, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen hän palasi siviiliaikaiseen tehtäväänsä KOP:n Myllykosken konttorin johtajana, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1956. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Viipurin rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1926 ja puheenjohtajana vuonna 1927. Hän toimi myös Kristiinankaupungin Rotaryklubin jäsenenä.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.