QF 3 naulan Hotchkiss
| QF 3 naulan Hotchkiss | |
|---|---|
 Tyypillinen Britannian kuninkaallisen laivaston tykin asennustapa ensimmäisen maailmansodan aikana |
|
| Aseen tyyppi | yksiputkinen laiva- ja rannikkotykki |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | vuodesta 1886 aina 1950-luvulle saakka |
| Valtion käytössä |
Ranska Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat Venäjä |
| Sodissa | Ensimmäinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Hotchkiss et Cie |
| Suunniteltu | 1885 |
| Valmistajat |
Hotchkiss Elswick Ordnance Company Vickers |
| Valmistusmäärä | 2950 kpl Britteinsaarilla |
| Tekniset tiedot | |
| Piipun pituus | 1,88 m (40 pituuskaliiperia) |
| Patruuna | kranaatti |
| Kaliiperi | 47 mm |
| Tulinopeus | 30 laukausta minuutissa |
| Lähtönopeus | 571 m/s |
| Maksimikantama | 3657 m |
QF 3 naulan Hotchkiss tai Canon Hotchkiss à tir rapide de 47 mm oli kevyt 47 millimetrin laivatykki, joka esiteltiin 1886 torjumaan keveiden ja nopeiden alusten kuten torpedoveneiden hyökkäykset raskaampia pinta-aluksia vastaan. Myöhemmin tykkiä käytettiin sukellusveneiden torjuntaan. Tykkimallia käytettiin myös rannikkotykkinä ja ensimmäisen maailmansodan lopulla myös ilmatorjunta-aseena.
Ranska
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Yhdistynyt kuningaskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amiraliteetti tilasi ensimmäiset tykit huhtikuussa 1895 Hotchkissilta. Tykki otettiin laivasto käyttöön 1886 nimettynä Ordnance QF 3 pounder Hotchkissiksi. Elswick Ordnance Company aloitti tykin lisenssivalmistuksen ja yhtiö vastaanotti ensimmäisen tilauksensa Amiraliteetilta tammikuussa 1898.[1]
Tykin Mk I mallia valmistettiin 3133 kappaletta, joista 209 oli alikaliiperisia koulutusaseita. Mk II oli maavoimille tarkoitettu pyörälavetille asennettu malli. Tätä mallia toimitettiin laivastolle 17 kappaletta. Mk III ja Mk IV olivat Japaniin ja Venäjälle toimitettuja aseita.[1]
Ensimmäisessä maailmansodassa tykkimalli oli jo vanhentunut ja pääosin se oli korvattu tehokkaammalla Vickersin suunnittelemalla 3 naulan tykillä. Runsaasti tykkejä kuitenkin palautettiin palvelukseen vielä toisessa maailmansodassa ja ne asennettiin apualuksina käytettyihin kauppalaivoihin. Lisäksi tykkejä asennettiin suojaamaan satamia nopeilta mereltä tulleilta iskuilta ennen uuden 6 naulan 10 cwt tykin käyttöön ottoa. Pieni määrä oli käytössä vielä 1950-luvulla ampumakoulutusaseina.[1]
Venäjän keisarikunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykkimallia tilattiin ensimmäisen kerran 1888 ja 1. tammikuuta 1901 mennessä laivasto oli vastaanottanut kaikkiaan 963 tykkiä, joista suuri osa oli valmistettu lisenssillä Obuhovin tehtaalla. Jalustana käytettiin Hotchkissin jalustaa ja olkatukea suuntaamiseen. Tykkiä käytettiin Venäjän–Japanin sodassa 1905, jossa se osoittautui tehottomaksi keisarillisen Japanin laivaston torpedoveneiden torjunnassa. Tykki korvattiin Canetin 75 millimetrin M1891 tykillä, joita valmistettiin myös Obuhovin tehtaalla lisenssillä.[2]
Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloilla oli käytössään tykki, joka nimettiin 3 pdr Mk I Mod 1:ksi, joka oli alkuperäinen Hotchkissin toimittama tykkimalli. Sama tykki teräsvalmisteisena sai merkinnän Mod 2. Mod 0 oli koekäytössä ollut tykkimalli. Yhdysvaltain mallinumerointi oli Mk I:stä eteenpäin seuraava[3]:
- Mk II Driggs-Schroederin Mk I
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7 (englanniksi)