Homo erectus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Homo Erectus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Homo erectus
Homo erectuksen rekonstruktio, Westfälisches Museum für Archäologie, Herne
Homo erectuksen rekonstruktio, Westfälisches
Museum für Archäologie, Herne
Pleistoseeni
1,9–0,05 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Ihmiset Homo
Laji: erectus
Kaksiosainen nimi

Homo erectus
Dubois, 1894

Alalajit
  • H. e. erectus
  • H. e. palaeojavanicus
  • H. e. soloensis
Katso myös

  Homo erectus Wikispeciesissä
  Homo erectus Commonsissa

Homo erectus eli pystyihminen on sukupuuttoon kuollut nykyihmistä edeltänyt ihmislaji, joka eli eri puolilla Vanhaa maailmaa noin 1,9 miljoonaa – 50 000 vuotta sitten. Laji polveutui mahdollisesti jostakin kantapystyihmislajista, vaikkakin aiemmin on pidetty mahdollisena että sitä edeltävä laji olikin käteväihminen tai turkananihminen. Jotkut lukevat kaikki pystyihmiset samaksi lajiksi, mutta koska eri puolilta maailmaa löytyneet pystyihmisten fossiilit eroavat toisistaan huomattavasti, moni tutkija jakaa ne eri lajeiksi. Näitä ovat:[1]

  • H. ergaster (afrikanihminen, 1,9–1,0 milj. vuotta sitten)
  • H. georgicus (georgianihminen, 1,8–1,7 milj. vuotta sitten)
  • H. erectus (pystyihminen, 1,65–0,05 milj. vuotta sitten)
  • H. pekinensis (pekinginihminen, 0,8–0,2 milj. vuotta sitten)
  • H. antecessor (euroopanihminen, 0,8 milj. vuotta sitten)

Pystyihmiset hävisivät yksi kerrallaan sukupuuttoon kehittyneempien ihmistyyppien tieltä. Pisimpään ne säilyivät Jaavan saarella, mahdollisesti aina vuoteen 25 000 eaa. saakka.

Nykyihmisen edeltäjän heidelberginihmisen uskotaan kehittyneen Afrikassa afrikanihmisestä, mutta on myös mahdollista, että sen esi-isä oli euroopanihminen.[2]

Pystyihminen oli nykyihmistä rotevampi, voimakkaampi ja apinamaisempi. Sen pituus oli 130–160 cm. Luultavasti se osasi valmistaa vaatteita ja käsitellä tulta[3] sekä varastoida ruokaa. Pystyihmisen ravinto koostui pääasiassa rasvaisesta suurriistasta[4]. Pystyihmisten aivotilavuus oli noin 950–1 100 cm³, 75 prosenttia nykyihmisen aivotilavuudesta.

Varhaiset pystyihmiset elivät Turkanajärven ja Olduvain rotkon tienoilla. Abbevillestä Ranskasta löydettiin käsikirveitä ja muita työkaluja vuonna 1836. Louis-Laurent-Marie Gabriel de Mortillet (1821–1898) nimesi ne tuottaneen kulttuurin Abbevillen kulttuuriksi. Samanlaisia työkaluja on löytynyt Olduvain rotkosta Tansaniasta yhdessä pystyihmisen luiden kanssa.

Ajan myötä pystyihmisen kulttuuri jakautui käsikirves- ja nyrkki-iskurikulttuureihin. Käsikirveskulttuurit, muun muassa Acheulin kulttuuri, levisivät Afrikasta Eurooppaan, Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan sekä jossain määrin myös Keski- ja Itä-Aasiaan. Erään arvion mukaan Abbevillen osin hakattu kivi vaati yhden työvaiheen ja noin 25 iskua. Acheulin kulttuurille oli ominaista pisaramaisen veitsimäisen työkalun suunnittelu; erään arvion mukaan tämä työkalu vaatii 2 työvaihetta ja 65 iskua.[5] Itä- ja Kaakkois-Aasiassa käytettiin käsikirveen sijasta nyrkki-iskuria, joka sopi murskaamiseen. Nyrkki-iskuri levisi myös Pohjois-Saksaan ja Itä-Eurooppaan.

  1. Valste 2012, s. 174–175.
  2. Valste 2012, s. 201–202.
  3. PNAS: Microstatigraphic evidence of in situ fire in the Acheulean strata of Wonderwerk Cave, Northern Cape province, South Africa pnas.org. Arkistoitu 5.4.2012. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  4. T. O. I. staff: For 2 million years, humans ate meat and little else — study www.timesofisrael.com. Viitattu 5.4.2021. (englanti)
  5. Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142