Juovahylje
| Juovahylje | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: |
Histriophoca Gill, 1873 |
| Laji: | fasciata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Histriophoca fasciata |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Juovahylkeen kesäaikainen levinneisyys sinisellä, koko esiintymisalue punaisella. |
|
| Katso myös | |
Juovahylje (Histriophoca fasciata) on pohjoisella Tyynellämerellä ja Pohjoisella jäämerellä elävä hyljelaji. Koiras on naarasta tummempi, ja kummallakin sukupuolella on turkissa neljä leveää valkoista juovaa. Juovahylkeiden lukumääräästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niitä on arvioitu olevan useita satoja tuhansia. Juovahylkeet elivät pääosin yksin, mutta kokoontuvat lisääntymisaikaan ryhmiksi. Nuoret yksilöt syövät äyriäisiä ja vanhemmat kaloja ja nilviäisiä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuinen juovahylje on 1,5–1,8 metriä pitkä ja painaa 90–150 kilogrammaa. Koiras on pohjaväriltään naarasta tummempi, tumman ruskea tai musta. Turkissa on neljä leveää valkoista juovaa: yksi rengas kaulan ympärillä, toinen ruumiin takaosan ympäri takaraajojen kohdalla, ja yksi laaja rengaskuvio kummallakin kyljellä. Naaras on vaaleamman ruskea tai harmaa ja valkoiset juovat eivät erotu yhtä hyvin kuin koiraalla. Kuutit ovat syntyessään täysin valkoisia ja vaihtavat turkkinsa viiden viikon ikäisinä.[2][3]
Juovahylkeiden keuhkoissa ei ole lohkoja, kuten yleensä muilla lajeilla. Niiden keuhkorakkulat ovat isot ja koirailla kookkaammat kuin naarailla.selvennä Isot keuhkorakkulat liittyvät mahdollisesti ääntelyyn tai parempaan uintikykyyn.[2][3]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juovahylje esiintyy pohjoisella Japaninmerellä, Beringin- ja Ohotanmerellä sekä Pohjoisella jäämerellä Beringin salmen ympäristössä Venäjän ja Alaskan vesillä. Pitkälle kesään jatkuva jääpeite on hyvin tärkeää juovahylkeille, ja ne elävät jäällä usein hyvinkin kaukana sulasta merestä. Ne elävät tyypillisesti lähellä rikkoutunutta jäätä eivätkä niinkään täysin yhtenäisillä jäätiköillä. Juovahyljekannan kokoa ei tunneta tarkkaan. On arvioitu, että Beringinmerellä elää noin 120 000–160 000 yksilöä ja Ohotanmerellä jopa 630 000.[1][2][3]
Juovahylje on pääosin yksin elävä laji, mutta yksilöt kokoontuvat kuitenkin lisääntymisaikaan löyhiksi ryhmiksi. Naaraat tulevat sukukypsiksi 2–4-vuotiaina ja koiraat 3–5-vuotiaina. Kuutti syntyy jäälle huhtikuussa tai toukokuun alussa ja vanhemmat hoitavat sitä noin kuukauden ajan. Nuoretkin poikaset vaeltavat kuitenkin usein kauaskin vanhemmistaan. Juovahylkeet voivat elää noin 27-vuotiaiksi.[1][2][3]
Juovahylkeen ravinto vaihtelee alueittain ja iän mukaan. Erityisesti poikaset ja nuoret yksilöt syövät äyriäisiä. Noin kahden vuoden ikäisinä ne siirtyvät syömään kaloja, erityisesti alaskanseitiä, sekä mustekaloja ja muita nilviäisiä.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lowry, L.: Histriophoca fasciata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Adrew Masi: Histriophoca fasciata Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ribbon Seal (Histriophoca fasciata) National Marine Mammal Laboratory. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)