Hirokazu Koreeda
(Ohjattu sivulta Hirokazu Kore-eda)
Hirokazu Koreeda (jap. 是枝裕和, Koreeda Hirokazu, s. 6. kesäkuuta 1962, Tokio[1]) on japanilainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Kriitikko Manohla Dargisin mukaan Koreedan suuri aihe on nykyaikainen perhe, mikä antaa hänelle valtavasti teemoja, kuten esimerkiksi menetys, rakkaus, luokka, vieraantuminen ja suunnilleen kaikki muukin. Koreeda on loistava lasten ohjaaja ja lasten haavoittuvuudesta tulee toistuvasti hänen tarinoidensa keskipiste.[2]
Hänen elokuvansa Shoplifters voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun vuonna 2018[3] ja Isänsä poika voitti tuomariston palkinnon vuonna 2013[4].
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1995 Maboroshi no hikari
- 1998 Elämän jälkeen[5] Wandafuru raifu (eng. After Life)
- 2001 Distance
- 2004 Dare mo shiranai (eng. Nobody Knows)
- 2008 Aruitemo aruitemo (eng. Still Walking)
- 2009 Kûki ningyô (eng. Air Doll)
- 2013 Isänsä poika
- 2015 Siskokset
- 2018 Shoplifters – perhesalaisuuksia
- 2019 Fabiennen muistelmat
- 2022 Pikku tähti
- 2023 Monster – vaarallinen leikki
TV-sarjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Makanai: Cooking for the Maiko House (käsikirjoitus, ohjaus)[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ (ei hakusanaa) | Hakutulokset | Elonet elonet.finna.fi. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Manohla Dargis: ‘Shoplifters’ Review: A Family That Steals Together, Stays Together The New York Times. 22.11.2018. Viitattu 17.7.2024. (englanti)
- ↑ Vanessa Thorpe, Vanessa Thorpe Arts, media correspondent: Cannes 2018: unfancied Japanese film Shoplifters takes Palme d'Or The Observer. 19.5.2018. Viitattu 5.1.2024. (englanti)
- ↑ Cannes Film Festival 2013: The list of winners in full, from beyond The Independent. 28.5.2013. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Elokuva-arvio | Japanilaisen elokuvan kärkinimiin kuuluvan ohjaajan elokuva rakentuu kuin dekkari Helsingin Sanomat. 4.1.2024. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Televisioarvostelu | Hieno japanilaissarja The Makanai on television vastine lohturuoalle Helsingin Sanomat. 28.2.2023. Viitattu 5.1.2024.
