Harmaakaalisinappi
| Harmaakaalisinappi | |
|---|---|
 Harmaakaalisinapin kukinto. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Kaalisinapit Erucastrum |
| Laji: | incanum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erucastrum incanum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Harmaakaalisinappi eli hilmiö (Erucastrum incanum, syn. Hirschfeldia incana) on ristikukkaiskasveihin kuuluva yksivuotinen kasvilaji. Se on luokiteltu pitkään hilmiöiden sukuun, mutta siirretty kaalisinapeihin 2010-luvulla.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaakaalisinappi kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi lyhytkarvainen ja väritykseltään harmahtava. Varren haarat ovat vankkoja ja siirottavia. Lehdet ovat ruodillisia, alimmat pariliuskaisia. Lehtilavan päättöliuska on iso, soikea ja hammaslaitainen, ylemmät lehdet ovat kapeita ja niukkahampaisia. Kukkien terälehdet ovat 7 mm leveitä ja väriltään vaaleankeltaisia. Suomessa harmaakaalisinappi kukkii elo-syyskuussa. Tiiviisti kukintorangan myötäiset lidut ovat 10–15 mm pitkiä ja 1–1,5 mm paksuja, lidun nokkaosa on 4–5 mm pitkä ja pulleahkotyvinen.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaakaalisinappi on kotoisin Etelä-Euroopasta Välimeren alueelta. Fennoskandiassa laji on harvinainen tulokas.[3] Suomessa laji on satunnainen uustulokas, jota on tavattu eri puolelta maata Oulun korkeudelle saakka.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa harmaakaalisinappia on tavattu monissa tulokaslajeille tyypillisissä paikoissa, kuten myllyillä, satamissa, rautateillä ja kaatopaikoilla. Toisinaan sitä on tavattu myös lintujenruokintapaikoilla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaakaalisinappi sopii myös ravintokasviksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.