Herakleidit
Herakleidit (m.kreik. Ἡρακλεῖδαι, Hērakleidai; lat. Heracleidae tai Heraclidae) viittaa kreikkalaisessa mytologiassa terminä Herakleesta polveutuviin henkilöihin, mutta erityisesti sitä käytetään kapeammassa tarkoituksessa Hylloksen, Herakleen Deianeiran kanssa saamasta neljästä pojasta vanhimman, jälkeläisten kohdalla.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herakleen, jonka Zeus oli alun perin tarkoittanut Argoksen, Lakonian ja Pyloksen hallitsijaksi, oli Hera juonikkaasti syrjäyttänyt, ja kaikki hänelle tarkoitetut asemat olivat liukuneet Heran suosikin, Mykenen kuninkaan Eyrustheuksen, käsiin. Herakleen kuoleman jälkeen hänen lapsensa löysivät monien vaiheiden jälkeen turvapaikan Eurystheukselta Ateenasta. Eurystheus, jonka vaatimukset näiden luovuttamisesta tulivat torjutuiksi, hyökkäsi Ateenaan, mutta hän kärsi taistelussa tappion ja sai surmansa. Näistä tapahtumista kertoo Euripideen tragedia Herakleen lapset (Hērakleidai).
Hyllos ja hänen veljensä tunkeutuivat tämän jälkeen Peloponnesokseen, mutta vuoden retken jälkeen he joutuivat perääntymään kulkutaudin vuoksi Thessaliaan. Siellä Aigimios, doorilaisten myyttinen kantaisä, jota Herakles oli auttanut sodassa lapiitteja vastaan, adoptoi Hylloksen ja antoi tälle kolmanneksen valtakunnastaan hallittavaksi.
Aigimioksen kuoleman jälkeen hänen poikansa Pamfilos ja Dymas vapaaehtoisesti alistuivat Hyllokselle, josta siten tuli doorilaisten hallitsija. Haluten valloittaa takaisin isänsä perinnön Hyllos kysyi Delfoin oraakkelilta neuvoa. Tämä kehotti häntä odottamaan "kolmatta satoa"[1] ja marssimaan sitten Peloponnesokseen pitkin "kapeaa käytävää meren äärellä". Saamansa neuvon mukaisesti hän kolmantena vuonna hyökkäsi Korintin kannasta pitkin Atreusta, Eurystheuksen seuraajaa, vastaan, mutta tuli Ekhemoksen, Tegean kuninkaan, surmaamaksi kaksinkamppailussa.[2] Toinen ja kolmas yritys tehtiin Kleodaioksen komennossa ja neljäs Aristomakhoksen. Jokainen näistä epäonnistui yhtä surkeasti.
Herakleidien paluu – doorilaisten maahantunkeutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopulta Temenos, Kresfontes ja Aristodemos, Aristomakhoksen pojat, valittivat oraakkelille, että tämän neuvot olivat osoittautuneet kohtalokkaiksi niille, jotka olivat yrittäneet niitä noudattaa. He saivat vastauksen, että "kolmas sato" tarkoitti "kolmatta sukupolvea", ja että "kapea käytävä" oli Rhiumin salmi. Tämä mukaisesti he rakensivat laivaston Naupaktoksessa, mutta ennen kuin he pääsivät purjehtimaan Aristodemos sai surmansa salamasta ja laivasto tuhoutui, koska yksi herakleideista oli tappanut akarnanialaisen ennustajan.
Oraakkeli neuvoi Temenosta tarjoamaan sovitusuhrin ja karkottamaan murhaajan kymmeneksi vuodeksi. Lisäksi hänen tuli etsiä kolmi-silmäinen oppaakseen. Matkalla takaisin Naupaktokseen Temenos törmäsi aitolialaiseen Oksylokseen, jonka hevonen oli menettänyt toisen silmänsä nuolesta, ja välittömästi värväsi tämän palvelukseensa. Herakleidit korjasivat aluksensa, purjehtivat Antirrhioniin ja sieltä edelleen Rhioniin Peloponnesoksella. Ratkaiseva taistelu käytiin niemimaata pääasiassa hallinneen Teisamenoksen, Oresteen pojan, kanssa, joka löytiin ja voitettiin.[1] Tämä valloitus on perinteisesti ajoitettu kuusikymmentä vuotta Troijan sodan jälkeen.[3]
Herakleidit, joista siten tuli käytännössä Peloponnesoksen hallitsijoita, siirtyivät jakamaan alueita keskenään. Temenos sai Argoksen, Prokles ja Eurysthenes, Aristodemoksen kaksoispojat, Lakonian ja Kresfontes Messenian.[1] Hedelmällinen Elis oli sopimuksella varattu Oksylokselle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Apollodoros: Kirjasto 2.8.1–5 (engl. käännös)
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.58.3–4 (engl. käännös)
- ↑ Pausanias: Kreikan historia 4.3.3 (engl. käännös)