Hemmi Mustonen
Hemmi Konstantin Mustonen (4. tammikuuta 1892 Sotkamo – 5. toukokuuta 1966 Eno[1]) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan koulutusaliupseerina ja joukkueenjohtajana. Myöhempiin Suomen sotiin hän osallistui komppanianpäällikkönä.[2][3]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Oskari Mustonen ja Maria Alvina Korhonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1936 Eva Kaisa Tikkasen kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustonen kävi kansakoulun ja Kainuun kansanopiston vuosina 1913–1914 ja suoritti yksityisesti keskikoulun Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Mustonen suoritti aluepäälliköiden täydennyskurssin vuonna 1922 ja taktiikan soveltamiskurssin vuosina 1925 ja 192t sekä Suojeluskuntain päällystökoulussa järjestetyn komppanianpäällikkökurssin vuonna 1933 ja luutnanttikurssin vuonna 1938. Reserviupseerikoulun ja suojeluskuntaupseeritutkinnon hän suoritti vuonna 1928.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustonen työskenteli maanviljelijänä Paltamossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 29. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 17. joulukuuta 1916 täydennysjoukkoon ja komennettiin Berliiniin räjäytyskursseille. Berliinistä hän palasi takaisin komppaniaansa 23. toukokuuta 1917 ja osallistui sen jälkeen Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan koulutusaliupseeriksi ja joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustonen palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä. Edellä mainitun pataljoonan nimi muutettiin myöhemmin ensin Jääkäripataljoona 2:ksi ja myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Armeijasta hän erosi 17. helmikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Suojeluskunnassa hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Pielisjärven suojeluskuntaan. Pielisjärven suojeluskunnan paikallispäälliköksi hänet nimitettiin 1. syyskuuta 1921. Pielisjärveltä hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1922 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin II alueen päälliköksi. Edellä mainitusta toimesta hän erosi 30. syyskuuta 1928 ja siirtyi lyhyeksi ajaksi Etsivän keskuspoliisin Joensuun alaosaston vanhemmaksi etsiväksi. Mustonen määrättiin 1. toukokuuta 1929 alkaen Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin V alueen päälliköksi.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustonen osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Erillisen pataljoona 11:n konekiväärikomppaniassa ja osallistui talvisodan taisteluihin Ilomantsin lohkolla. Välirauhan aikana hän toimi aluksi edellä mainitussa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin V alueen vanhemmaksi aluepäälliköksi.[3]
Jatkosodan puhjettua Mustonen komennettiin komppanianpäälliköksi Kevyt osasto 15:n konekiväärikomppaniaan, jossa hän palveli vuoteen 1942 saakka. Tänä aikana hän toimi lyhyen ajan myös väliaikaisena Kevyen osaston komentajana vuonna 1941. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 9:n I pataljoonaan, mistä hänet siirrettiin vuonna 1943 pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 22:een, jossa hän palveli sodan loppuun saakka. Mustonen osallistui jatkosodassa taisteluihin Sortavalassa, Äänislinnassa, Syvärillä joen ylitykseen ja Ostassa sen puolustukseen. Sotatoimien loputtua hänet siirrettiin Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin kotiuttamispaikan päälliköksi ja tehtävän loputtua hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Mustonen toimi sotien jälkeen Enon Kirja-, Paperi- ja Kemikaalikaupan toimitusjohtajana. Mustonen haudattiin Enoon.[3]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustonen toimi Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin kunniatuomioistuimen jäsen vuosina 1923–1928 ja 1930–1931 ja varajäsenenä vuosina 1934–1937. Enon Urheilijain puheenjohtajana hän toimi vuosina 1930–1944 ja oli Pohjois-Karjalan Hiihtoseuran perustajajäsen ja työvaliokunnan jäsen vuosina 1934–1939 ja puheenjohtaja 1940–1945. Enon Aseveljet ry:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 1940–1944 ja toimi SVUL:n Enon alaosaston perustaja kunniajäsenenä vuosina 1940–1966. Enon kunnan tilintarkastajana hän oli vuosina 1948–1950 ja Kansallisliiton matkasihteerinä vuosina 1945 ja 1948 sekä toimi Enon Reservialiupseerit ry:n perustajajäsenenä ja puheenjohtajana vuosina 1954–1958 ja kunniapuheenjohtajana vuosina 1958–1966. Mustonen toimi myös Pohjois-Karjalan kauppakamarin hallituksen jäsenenä.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.