Viinimäkikotilo
| Viinimäkikotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae |
| Suku: | Helix |
| Laji: | pomatia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Helix pomatia |
|
| Katso myös | |
Viinimäkikotilo (Helix pomatia) on tarhakotiloiden heimoon kuuluva kotilolaji. Suomessa esiintyvistä kotiloista se on kookkain[2].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotilon jalalla voi olla pituutta 6–7 cm. Kuori on oikeakierteinen, halkaisijaltaan noin 4–5 cm ja väriltään harmaa, keltainen tai ruskehtava.
Levinneisyys ja historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viinimäkikotiloa esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa laajoilla alueilla, ja se on viety Pohjoismaihin, Amerikkaan ja Britteinsaarille. Suomessa se elää lähinnä maan lounaisosassa. Laji ei kuulu Suomen alkuperäislajistoon, vaan sen on oletettu tulleen maahan keskiajalla munkkien mukana, jotka käyttivät sitä ravinnokseen paaston aikana.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotilo viihtyy niityillä ja pensaikossa, erityisesti mäkisessä maastossa. Se talvehtii kaivamassaan muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä onkalossa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka viinimäkikotilot ovat kaksineuvoisia, ne parittelevat touko-kesäkuun vaihteessa. Kotilot etsivät toisensa hajun perusteella ja aloittavat parittelun, joka voi kestää tunteja. Kotiloiden parittelu alkaa kotiloiden noustessa ”pystyasentoon” anturat vastakkain. Ne aloittavat parittelun koskettelemalla toisiaan alemmilla tuntosarvillaan toisen kotilon lemmennuolen kohdalta. Kotilot näyttävät toisilleen posen kohdalta kohoavat lemmennuolet ja ”ampuvat” ne toisen kotilon lemmennuoleen ja siirtävät siemennesteet toiseen kotiloon. Tämä vaihe kestää vain muutamia sekunteja. Parittelun jälkeenkin kotilot saattavat olla toisissaan kiinni monia tunteja. Kotilo kaivaa 2–4 senttimetriä syvän onkalon, jonne se parin päivän aikana laskee 10–100 halkaisijaltaan 4–6-millimetristä kalsiumkarbonaatin peittämää munaa. Sen jälkeen se täyttää onkalon, josta poikaset kuoriutuvat 7–14 päivän kuluessa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa viinimäkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille, sillä ne syövät myös etanoiden munia ja raatoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Neubert, E.: Helix pomatia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Härkälä, Matti: Vaajakoskelta löytyi kaksi viinimäkikotiloa 13.5.2008. Keskisuomalainen. Viitattu 4.12.2008.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: viinimäkikotilo (Helix pomatia)
- Ötökkätieto: Viinimäkikotilo (Helix pomatia)
- ITIS: Helix pomatia (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Helix pomatia (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Helix pomatia (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Helix pomatia (englanniksi)