Edvard Erland Lück
Edvard Erland Lück (3. marraskuuta 1876 Maaria – 15. heinäkuuta 1936 Oulu) oli suomalainen kuuromykkäinkoulun johtaja, suomentaja ja nimimerkkiä Heikki Ansa käyttänyt runoilija.[1][2][3]
Lückin vanhemmat olivat puutarhuri Johan Ferdinand Lück ja Augusta Sofia Johnsson. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta 1896 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1900. Lück teki opintomatkoja Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan.[1][2][3]
Lück oli aluksi kahdeksan vuotta opettajana Turun kuuromykkäinkoulussa ja sen jälkeen hän toimi Oulun kuuromykkäinkoulun johtajana 1910–1934. Lück oli kuuromykkäyhdistyksen puheenjohtaja ja hän kuului Oulun teatterin ja Pohjois-Pohjanmaan museon johtokuntiin. Hän oli myös suomentaja. Lück kirjoitti lisäksi runoja nimimerkillä Heikki Ansa. Tunnetuin hänen runoistaan on Oskar Merikannon säveltämä Soi vienosti murheeni soitto.[1][2][3]
Edvard Erland Lück oli naimisissa vuodesta 1901 Jenny Maria Elisabeth Roschierin kanssa.[1]
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä Edv. Lück:
- Clara Tschudi : Goethen äiti. Kirja, Helsinki 1917
- Clara Tschudi : Napoleonin äiti. Kirja, Helsinki 1918
- Valerian Tornius : Hienoston salonkeja viideltä vuosisadalta. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1927
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]