Heidi Blåfield
| Heidi Blåfield | |
|---|---|
 Elokuvasta Koskenlaskijan morsian (1923). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1900 Mänttä |
| Kuollut | 21. elokuuta 1931 (31 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1921–1931 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Heidi Lydia Blåfield (8. helmikuuta 1900 Mänttä – 21. elokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1920-luvun valovoimaisimpia suomalaisia filmitähtiä. Blåfield näytteli naispääosan kuudessa mykkäelokuvassa ja oli kiinnitettynä myös Suomen Kansallisteatteriin. Hän kuoli 31-vuotiaana angiinamyrkytykseen.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heidi Blåfield syntyi Hugo ja Lydia Blåfieldin perheeseen, joka oli 1800-luvun lopussa asettunut Mänttään, pohjoiselle Pirkanmaalle. Hänen isänsä oli köyhtynyt aatelismies Hugo Blåfield joka toimi Mäntän postimestarina.[2] Perheessä oli myös viisi muuta lasta: Haidi, Seidi, Saidi, Henrik ja Erik. Jo varhaisessa iässä Heidi Blåfield lähetettiin asumaan Helsinkiin, jossa hän suoritti keskikoulun ja pääsi sen jälkeen ulkoministeriön konttoriapulaiseksi. Vuonna 1918 hän matkusti Tanskaan, jossa suoritti lentolupakirjan.[1] Vuonna 1921 hän sai paikan näyttelijäharjoittelijana Suomen Kansallisteatterissa.[3] Hänen koenäytäntönsä Elisa Doolittlen roolissa Bernard Shawn näytelmässä Pygmalion oli menestys. Syksyllä 1923 Heidi Blåfield kiinnitettiin Kansallisteatterin vakituiseen näyttelijäkuntaan.[1][3] Hänen tuleva aviomiehensä Jaakko Korhonen oli kuulunut samaiseen teatteriin vuodesta 1916. Hääkellot soivat 1922. Nuoripari muutti Helsingin Töölön kaupunginosaan Sallinkadun moderneihin uudisrakennuksiin.[1] He saivat kaksi tytärtä: Marjan ja Heidin. Avioliitto tuli pian tiensä päähän.[2]
Heidi Blåfieldin elokuvaura alkoi vuonna 1923 valmistuneissa, Erkki Karun ohjaamissa mykkäelokuvan klassikoissa Nummisuutarit ja Koskenlaskijan morsian.[3] Jälkimmäistä kehuttiin aikoinaan Suomen parhaimmaksi elokuvaksi ja se on myyty yli kymmeneen maahan[4]. Blåfieldin filmiura jatkui neljän elokuvan verran, jokaisessa hänellä oli naispääosa. Vuonna 1927 valmistui Lappiin sijoittunut Noidan kirot, jossa Blåfield tulkitsi Utuniemen Selmaa.[3] Hänen viimeinen elokuvatyönsä oli vuonna 1929 valmistunut, sittemmin tuhoutunut Juhla meren rannalla.[5]
Keväällä 1931 Heidi Blåfield matkusti Pariisiin, Berliiniin ja Wieniin opintomatkalle. Kun hän palasi Suomeen, hänellä diagnosoitiin angiinamyrkytys mihin Blåfield kuoli parin päivän kuluttua. Hänet haudattiin Vilppulan hautausmaalle. Blåfield oli näyttelijä Marja Korhosen äiti, näyttelijä Heidi Heralan isoäiti ja 2000-luvulla mallina tunnetuksi tulleen Niina Heralan isoisoäiti.[1][3]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nummisuutarit (1923)
- Koskenlaskijan morsian (1923)
- Suursalon häät (1924)
- Meren kasvojen edessä (1926)
- Noidan kirot (1927)
- Juhla meren rannalla (1929)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa : teatterikoulun ensimmäinen kurssi 1943-1945. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kolsi, Eeva-Kaarina: Heidi Blåfield nousi nuorena elokuvatähdeksi, mutta hänen kohtalonsa oli myös kuolla vain 31-vuotiaana – viimeisen kesän tapahtumat jäivät mysteeriksi. Ilta-Sanomat. 29.6.2019. Viitattu 7.7.2019.
- ↑ a b Lahtinen, Outi: Korhonen, Marja, (1924 - 2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (vapaa). 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e Pennanen, Riikka: Heidi Blåfield Elonetissä. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Laaksonen, Satu: FIAF-sarja. Suomen elokuva-arkisto. 17.4.2003. Arkistoitu Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Juhla meren rannalla Elonet. Viitattu 24.10.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomalaisista elokuvista lisää tietoja internetiin Yle Uutiset. 30.11.2010. Viitattu 24.10.2020.
- Heidi Korhonen valokuvaajalla yksityishenkilönä ja näyttelijättärenä, Suomen Kuvalehti, 19.01.1929, nro 3, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Heidi Blåfieldin muistolle: Suomen näyttämön "kaunis lapsi", Suomen Kuvalehti, 29.08.1931, nro 35, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Heidi Blåfieldin muisto, Suomen Kuvalehti, 16.07.1932, nro 29, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
