Harun al-Rašid

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Harun ar-Rašid)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harun al-Rašidia esittävä miniatyyrimaalaus.

Harun al-Rašid (arab. هارون الرشيد‎, Hārūn al-Rašīd (myös Harun ar-Rašid); 27. maaliskuuta 76324. maaliskuuta 809) oli viides abbasidien kalifi ja hallitsi vuosina 786–809. [1]

Harunin isä oli al-Mahdi. Al-Mahdin pojista Musa (Mooses) nousi ensin hallitsijaksi vuonna 785, mutta kuoli vain vuoden kuluttua. Al-Tabari esittää mahdollisuuden, että poikien äiti, kalifin jalkavaimo Khayzuran, olisi antanut orjansa tukehduttaa Musan, jotta nuorempi veli Harun (Aaron) saisi valtaistuimen. [2]

Al-Tabarin mukaan Harun al-Rašid teki kahdeksan pyhiinvaellusta Mekkaan vuosien 790 ja 804 välillä. Sinne kunnostettiin Bagdadista tie, joka sai nimen hallitsijan puolison mukaan. [3] Pyhiinvaellusperinne Mekkaan alkoi viimeistään tällöin, ellei jo aikaisemmin.

Harunin kalifihovissa Barmakidien persialainen suku sai huomattavan vaikutusvallan. Se voi antaa myös selityksen sille, miksi islamin pyhiinvaellustavoissa alkoi näkyä buddhalaisia piirteitä. Barmakidit olivat taustaltaan korkea-arvoista buddhalaista pappissukua Afganistanin rajaseudulta. Buddhalaiseen tapaan muslimivaeltajat pukeutuvat valkoiseen viittaan, joka jättää paljaaksi toisen olkapään. Myös pyhiinvaeltajien käytössäännöt saatiin ilmeisesti buddhalaisilta, esimerkkinä kielto tappaa edes kärpästä.[4]

Abbasidivaltakuntaa ravisuttivat toistuvat kapinat, joita Harun al-Rašidin aikana sattui muiden ohella Egyptissä ja Syyriassa. Valtakunta pysyi koossa, mutta hapertui, kun reuna-alueille alettiin myöntää suurempaa itsenäisyyttä vastineeksi sille, että ne suostuivat maksamaan veroa. Ensimmäisenä tällaisen aseman saavutti Tunisia.

Harun al-Rašid tunnetaan Tuhannen ja yhden yön tarinoissa esiintyvänä kalifina, joka liikkui salapukuisena Bagdadin kujilla yhdessä pääministerinsä Barmakidin kanssa. Lopulta kalifi päätyi tekemään väkivaltaisia ratkaisuja barmakidien vallan rajoittamiseksi. Jos John Wansbroughin koraaniteoria pitää paikkansa, hän saattoi olla myös se kalifi, jonka aikana Koraani toimitettiin lopulliseen muotoonsa ja kanonisoitiin. Tästä ei kuitenkaan ole muuta todistetta kuin se, että vasta hänen hallintokautensa jälkeen ensimmäiset viittaukset Koraaniin ilmestyvät kirjallisuuteen.[5]

Harun al-Rašid solmi diplomaattisia suhteita ympäri silloista maailmaa; eräs huomattavimpia tästä säilyneitä näytteitä on erittäin hienolla damaskoinnilla koristettu turkkilainen käyräsapeli, jonka hän lahjoitti Kaarle Suurelle; sapeli kuuluu Saksan keisarillisiin regalioihin ja se on säilynyt Saksan kansallismuseossa, jossa regaliat nykyisin ovat. Lisäksi hän lahjoitti keisarille Abu-l-Abbas-nimisen norsun.

Harun al-Rašid valitsi seuraajakseen pojistaan al-Aminin, kun taas vanhin poika al-Mamun sai hallintoonsa Khorasanin. Seurauksena oli tuhoisa sisällissota, joka päättyi neljä vuotta kestettyään vuonna 813, kun al-Mamunin armeija valtasi ja ryösti Bagdadin.[6]

  • Al-Tabari: The History of al-Ṭabarī, Volume XXX: The ʿAbbāsid Caliphate in Equilibrium: The Caliphates of Mūsā al-Hādī and Hārūn al-Rashīd, A.D. 785–809/A.H. 169–192. Bosworth, C. E. (toim.). State University of New York Press, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio.
  • Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Popp, Volker: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  1. Hugh Kennedy: The True Caliph of the Arabian Nights History Today. 2004. Viitattu 7.1.2017.
  2. Al-Tabari 1989, s. 41-42
  3. Popp, V.: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 92. Prometheus Books, 2010.
  4. Gross, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte (s. 220–274), s. 220–274. Schiler, 2008.
  5. Wansbrough, J.: Quranic studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977/2002.
  6. Kennedy, H.: The Great Arab Conquests. How the spread of Islam changed the world we live in. Phoenix, 2007.