Harjun oppimiskeskus

Harjun oppimiskeskus on yksityinen luonnonvara-alan oppilaitos Virolahdella. Harjussa annetaan hevosalan, puutarha-alan, maatalousalan, metsäalan sekä luonto- ja ympäristöalan ammatillista koulutusta.

Suomen valtio luovutti oppilaitoksen omistuksen sekä vastuun opiskelun järjestämisestä vuonna 1996 Harjun Oppimiskeskus Oy:lle, jonka osakkeista puolet on lähikuntien omistuksessa ja toisen puolen omistavat alan järjestöt, kuten MTK, ProAgria ja Kymen-Karjalan hevosjalostusliitto^[1]. Koulutilan nykykoko on noin 900 ha, josta metsää noin 700 ha. Alueet ovat yhteyskäytössä ns. Kolmikannalla, eli Harjulla, Reserviupseerikoululla ja Metsähallituksella.

Koulutus

Harjussa voi opiskella hevostenhoitajaksi, ratsastuksenohjaajaksi, hevospalveluohjaajaksi, ratsastuksenopettajaksi, kengittäjäksi, puutarhuriksi, viheraluerakentajaksi, maaseutuyrittäjäksi, metsuri-metsäpalvelujen tuottajaksi, metsäenergian tuottajaksi, luonnonvaratuottajaksi tai luonto-ohjaajaksi. Lähes tuhannen hehtaarin maatila antaa erinomaiset puitteet monipuolisen opetuksen järjestämiselle.

Opiskelijapaikkoja on runsaat 200. Harju on sisäoppilaitos, perustutkinnoissa opiskeleville koulutus, asuminen ja ruokailu ovat maksuttomia.

Luonnonvara-alan opetuksessa hyödynnetään Vahtivuoren luonnonnäyttömöä ja luonnonvaratuottajien opetuskeittiötä. Kartanopuutarha lampialueineen mahdollistaa monipuolisen puutarha-alan opetuksen.

Opetus painottuu käytännön oppimiseen ja osaamista voi hankkia erilaisissa oppimisympäristöissä oppilaitoksessa ja työpaikoilla. Oppilaitoksen aktiivipihatto, kaksi maneesia,kaksi ratsastuskenttää, maastoesterata, harjoitusravirata, kengityspaja, kukkasidontaluokka, puistotyöhalli, konehalli, luontokeittö sekä noin 1000 hehtaarin maatila tarjoavat erittäin monipuoliset puitteet opiskelulle. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista järjestetään niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Aktiivipihatto

Harjun oppimiskeskus on ottanut vuonna 2019 ensimmäisenä hevosalan oppilaitoksena Suomessa käyttöön aktiivipihaton. Aktiivipihatto ja sen myötä toteutettavat hankinnat mahdollistavat Harjuun uudenlaisen oppimisympäristön, syventäen ja monipuolistaen alan ammatillisen koulutuksen sisältöä ja vaikuttavuutta.

Aktiivipihatto mahdollistaa hevosille luonnollisen, lajityypillisen jatkuvan liikkumisen ja elämisen laumassa. Hevoset päättävät itse, ovatko ulkona, sisällä vai katoksen suojassa. Ulkoalueet on suunniteltu niin, että hevosten on liikuttava aktiivisesti päästäkseen ruokinta- ja juoma-automaateille. Ruokinta-automaatit annostelevat hevosille heinää ja väkirehua yksilöllisesti eläinten kaulassa olevien tunnisteiden mukaan.

Esteratsastussimulaattori

Harjun oppimiskeskus investoi vuonna 2017 esteratsastussimulaattoriin. Simulaattori antaa ratsastajalle palautetta tekniikasta ja ongelmakohdista, muun muassa istunnan painopistealueista ja apujen käytöstä. Ohjelmoitava simulaattori toimii kaikissa askellajeissa. Harjun ratsastussimulaattori oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa, jolla voi kouluratsastuksen lisäksi myös hypätä esteitä kenttä- ja maasto-olosuhteissa. Vuonna 2020 Harjussa otettiin käyttöön toinen esteratsastussimulaattori.

Historia

Katariina Suuren aikoihin 1700-luvun lopulla Viipurissa toimiva kollegiasessori Johan Henric Elfving oli saanut Ravijoen kylän Harjun tilaan asukasoikeuden. Johanin poika Anton Elfving nimitettiin 1812 Kymin kihlakunnan kruununvoudiksi ja hän päätti asettua asumaan Harjuun. Hän rakennutti tilalle päärakennuksen ja muita talousrakennuksia ja näin Harjun sai alkunsa.

Baeckmannien aika 1833–1870

Pyhtäällä sijaitsevan Stockforsin tilan sen aikainen omistaja Gustaf Schatelowitz toimi Venäjän armeijassa ja hän otti kasvattipojakseen Fredrik Baeckmanin, joka myöhemmin kohosi Venäjän armeijassa everstiluutnantiksi. Hän nai kasvatti-isänsä tyttären ja hankki armeijan tuloillaan ja Englannista saaduilla perintörahoilla Harjun hovin ja sen ympärysmaita 1833.

Baeckman teki Harjusta suurtilan ja Beackmannin suku on ollut merkittävin yksityisistä omistajista Harjun historiassa ja kehityksessä ja he hallitsivat tilaa 1800-luvun puolivälissä.

Fredrik ja hänen poikansa Woldemar Baeckman kehittivät Harjusta määrätietoisesti maatilaa. Harjuun tuotiin muun muassa Skotlannista ostetut, Suomen ensimmäiset ayrshire-rotuiset sonni ja kaksi lehmää ja 10 vuotta myöhemmin Harjussa siirryttiin uuteen ruokintamenetelmään eli sisäruokintaan myös laidunaikana. 1860-luvun lopulla rakennettiin meijeri, jossa valmistettu voi myytiin pääsääntöisesti Pietariin.

Harjun hovin pellot olivat ensimmäisiä tiiliputkilla salaojitettuja peltoja Suomessa. Tilalla oli lisäksi nahanparkkaamo, mylly ja viinanpolttimo. Kauppaa käytiin Pietariin ja Englantiin, nahkavuotia vietiin jopa Etelä-Afrikkaa.

Vuonna 1857 Harjuun kuuluvalla Haililan tilalla aloitti Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Seuraava vuonna oli perustettiin koulu myös tytöille.

Uudistukset maksoivat Woldemarille ja hän ajautui konkurssiin 1870 ja tila huutokaupattiin.

Emil von Qvanten kirjoitti Suomen laulun 15-vuotiaana kadettina Harjun hovissa 1840-luvun alussa.^[2]

Suomen valtion aika vuosina 1884–1995

Muutamien omistaja vaihdosten jälkeen tila lunastettiin valtiolle ja Harjuun perustettiin suomenkielinen maatalousoppilaitos 1889. Maamiestalvikurssit olivat ensimmäiset laatuaan Suomessa ja pian niitä ruvettiin pitämään muuallakin. Harju tarjosi monille kansakoulun käyneille hyvän jatkokoulutuspaikan, jossa menestyminen toi vakinaisen ammatin ja mahdollisuuden jopa sosiaalisen aseman nostoon. Kouluun otettiin noin puolet hakijoista. Ensimmäisinä vuosina oppilaat tulivat ympäri Suomea, mutta erityisesti maataloudellisesti kehittyneistä Uudenmaan, Hämeen ja Lounais-Suomen lääneistä.

Valtio luovutti oppilaitoksen ylläpidon vuonna 1995 Harjun oppimiskeskus Oy:lle, jonka osakkeista puolet on lähikuntien omistuksessa ja toisen puolen omistavat alan järjestöt