Hurraa valloittajasankarille

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hail the Conquering Hero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hurraa valloittajasankarille
Hail the Conquering Hero
Ohjaaja Preston Sturges
Käsikirjoittaja Preston Sturges
Tuottaja Preston Sturges
Säveltäjä
Kuvaaja John Seitz
Leikkaaja Stuart Gilmore
Lavastaja Stephen Seymour
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta 1944
Kesto 101 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hurraa valloittajasankarille[1] (Hail the Conquering Hero) on Preston Sturgesin tuottama, käsikirjoittama ja ohjaama satiirinen komediaelokuva vuodelta 1944.

Toisen maailmansodan aikana kalifornialaisen Oakridgen kaupungin sotaintoiset asukkaat lähettävät merijalkaväkeen sankarivainajan innokkaan pojan Woodrow Lafayette Pershing Truesmithin, mutta tämä hylätään kutsunnoissa kroonisen heinänuhansa takia. Säästyäkseen häpeältä nuorukainen ei kerro totuutta edes äidilleen, vaan uskottelee olevansa kaukomailla sotimassa. Lomailevat sotilaat tulevat mukaan juoneen, koristelevat Truesmithin kunniamerkein ja palauttavat hänet kotikyläänsä, jossa mies asetetaan pormestariehdokkaaksi. Hän tunnustaa valheensa ja tulee valituksi.[1]

Vastaanotto ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva valittiin vuonna 2015 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

  1. a b Salo, Matti: Riemun viikko elokuva-arkistossa: Mr. Sturges tulee kaupunkiin. Helsingin Sanomat, 16.11.1976, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 11.8.2018.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]