HMS Prince (1670)
| HMS Prince | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Laskettu vesille | 3. joulukuuta 1670 |
| Palveluskäyttöön | 15. tammikuuta 1672 |
| Loppuvaihe | romutettu 1813 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 403 bm (suunniteltu) 1 395 bm (toteutunut) |
| Pituus |
50,98 m (tykkikansi) 39,93 m (köli) |
| Leveys | 13,64 m |
| Syväys | 5,79 m |
| Miehistöä | 780 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 100 tykkiä |
HMS Prince oli Englannin kuninkaallisen laivaston vuonna 1670 vesillelaskettu 100-tykkinen ensimmäisen luokan linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin kesäkuussa 1667 Chathamin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi Phineas Pett nuorempi. Se laskettiin vesille 3. joulukuuta 1670. Valmistuskustannukset olivat 23 851 puntaa.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus otettiin palvelukseen 15. tammikuuta 1672 Yorkin herttuan lippulaivana päällikkönään Sir John Cox. Aluksella oli lippukapteenina Sir John Narborough. Kolmannessa Englannin–Hollannin sodassa Solebayn taistelussa 28. toukokuuta alus oli Englannin laivaston punaisen laivueen keskimmäisessä osastossa, joka taisteli amiraali Michiel de Ruyterin johtaman Alankomaiden laivaston keskustaa vastaan. De Ruyterin lippulaiva De Zeven Provinciën vaurioitti Princeä pahoin kahden tunnin tykistötaistelussa muun muassa aluksen päällikkö Sir John Cox sai surmansa, jolloin Narborough siirtyi aluksen päälliköksi.[1] Yorkin herttua joutui siirtämään lippunsa HMS St. Michaelille.
Alus kuului 7. helmikuuta 1673 siniseen laivueeseen päällikkönään sinisen laivueen amiraali Sir Edward Spragge, joka sai surmansa 11. elokuuta 1673. Aluksella oli lippukapteenina Thomas Fowler. Schooneveldin taisteluissa 28. toukokuuta ja 4. kesäkuuta alus oli sinisen laivueen keskimmäisessä osastossa. Se oli 11. elokuuta edelleen sinisessä laivueessa Texelin taistelussa, jossa HMS St. Georgelle siirtynyt Spragge sai surmansa. Fowler vastaanotti aluksen päällikkyyden, mistä hän luopui 16. elokuuta.[1]
HMS Royal William
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus uudelleen rakentaminen tilattiin Chathamissa 18. huhtikuuta 1691, missä sen mittasuhteita ei muutettu. Telakalla rakennustöistä vastasi Robert Lee. Alus nimettiin 6. huhtikuuta 1692 HMS Royal Williamiksi hallitsijan kunniaksi ja laskettiin vesille 21. huhtikuuta.[2]
Alus otettiin palvelukseen 1692 punaisen laivueen kontra-amiraalin Sir Cloudesley Shovellin lippulaivana päällikkönään Thomas Jennings. Alus osallistui 19.-23. toukokuuta Barfleurin taisteluun. Aluksen päällikkönä oli heinäkuussa William Wrigth. Seuraavana vuonna aluksen päällikkönä oli Danbyn jaarli. Heinäkuussa 1693 aluksen päällikkönä oli Benjamin Hoskins, joka luopui tehtävästä 1697. Alus oli kontra-amiraaliksi ylennetyn Carmarthenin markiisin, joka oli aiemmin Danbyn jaarli, lippulaivana Berkeleyn operaatioissa. Alus oli 1696 vara-amiraali Sir David Mitchellin lippulaivana. Alus oli vajaamiehitettynä Portsmouthissa 1698 päällikkönään John Cooper. Alus oli syyskuussa 1702 Carmarthenin markiisin lippulaivana.[2]
Alus telakoitiin purkua varten 31. heinäkuuta 1714 Portsmouthissa ja rakennettiin Amiraliteetin 1. tammikuuta antaman määräyksen mukaisesti uudelleen. Rakennustöistä vastasi Naish vuosina 1714–1719.[2]
Köli laskettiin 31. heinäkuuta 1714 Portsmouthissa. Alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1719. Se makasi valmistuttuaan ankkurissa Portsmouthissa vuoteen 1756. Jo vuonna 1746 oli esitetty, että alus muutettaisiin 2,5 kantiseksi, mutta ajatuksesta luovuttiin 1748. Amiraliteetti määräsi 1. marraskuuta 1755 aluksen tykkimääräksi 84 kolmella kannella. Alus rekisteröitiin Amiraliteetin 9. huhtikuuta 1757 antamalla määräyksellä toisen luokan linjalaivaksi.[3]
Toisen luokan aluksena alimmalla tykkikannella oli 28 kappaletta 32 naulan tykkejä, keskikannella sama määrä, mutta 18 naulan tykkejä. Ylimmällä tykkikannella oli myös 28 kappaletta tykkejä, mutta 9 naulaisia. Puoli- ja etukannen tykit poistettiin. Amiraliteetin 16. maaliskuuta 1782 antamalla määräyksellä alimman kannen tykit vaihdettiin 68 naulan karronadeiksi ja etukannelle asennettiin kaksi 9 naulan tykkiä. Amiraliteetin 25. toukokuuta 1784 antamalla määräyksellä 32 naulan karronadit vaihdettiin 24 naulan karronadeihin.[4]
Huhtikuussa 1757 alus otettiin palvelukseen Kanaalin laivastossa päällikkönään Wittewrongs Taylor. Se osallistui kesä-heinäkuussa Rochefortin sotaretkeen. Alus oli 23. syyskuuta Hawken laivastossa Île d'Aixilla. Aluksen päälliköksi tuli tammikuussa 1758 Thomas Evans. Se lähti 5. helmikuuta Kanadaan, missä alus osallistui Louisbourgin valtaukseen. Se oli kesä-lokakuuhun kontra-amiraali Hardyn lippulaivana. Alus osallistui kahakkaan Ranskan laivaston kanssa 27. lokakuuta.[4]
Aluksen päällikkönä oli 1759-1763 Hugh Pigot. Se lähti 16. helmikuuta 1759 Kanadaan, missä se osallistui Quebecin valtaukseen. Alus palasi syyskuussa Britteinsaarille tuoden mukanaan kenraali Wolfen ruumiin. Se liitettiin 1760 amiraali Edward Boscawenin laivastoon amiraalin lippulaivaksi. Alus palasi Hawken laivastoon, jonka mukana se osallistui 1761 Belleislen sotaretkeen. Seuraavana vuonna alus osallistui Basque Roadsin saartoon ja valtasi kaapparit Le Baillen (14 tykkiä), Nuestra Señora del Corlylosin (16 tykkiä) ja Añama Guiposcoan (16 tykkiä) sekä Rochellen edustalla 10-tykkisen Minxin.[4]
Helmikuussa 1763 alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin huhtikuussa 1764 Portsmouthissa telakalle, mistä se vapautui marraskuussa. Alus oli varustettavana tammi-helmikuun 1771 ja palautettiin palvelukseen tammikuussa päällikkönään Samuel Hood. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa.[4]
Alus palautettiin palvelukseen helmikuussa 1782 päällikkönään John Carter Allen ja liitettiin lordi Howen Gibraltarin vapautukseen. Maaliskuusta elokuuhun 1782 alus oli varustettavana Portsmouthissa, jolloin tykkien määrä laskettiin 80 ja takilointi muutettiin vastaamaan 74-tykkisten linjalaivojen takilaa. Alus poistettiin palveluksesta helmikuussa 1783.[4]
Toukokuussa 1790 alus palautettiin palvelukseen Portsmouthin vastaanottoaluksena ja vara-amiraali Robert Roddamin lippulaivana päällikkönään George Gayton. Se poistettiin palveluksesta syyskuussa 1791. Alus oli Portsmouthissa muutostöissa vastaanottoalukseksi helmikuuhun 1793, mutta se oli palautettu palvelukseen jo joulukuussa 1792 edelleen Gaytonin päällikkyydessä, mutta amiraali Sir Peter Parkerin lippulaivana. Vuonna 1794 päällikkyyden vastaanotti Francis Pickmore ja lippunsa aluksella nosti amiraali Mark Millbank.[4]
Marraskuussa 1803 alus oli Portsmouthissa varustettavana. Se palautettiin palvelukseen syyskuussa 1803 päällikkönään John Wainwright. Aluksella nosti 1805 lippunsa amiraali George Montagu. Toukokuussa aluksen päälliköksi tuli Courtnay Boyle. Se jatkoi Montagun lippulaivana, kunnes heinäkuussa 1807 aluksella nosti lippunsa kontra-amiraali Sir Isaac Coffin. Aluksen päälliköksi tuli 1810 Robert Hall ja vuonna 1812 George Fowke. Alus oli 1809-1810 amiraali Sir Roger Curtisin lippulaivana ja amiraali Sir Richard Bickertonin lippulaivana 1812. Alus romutettiin Portsmouthissa elokuussa 1813.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1603–1714 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-040-6 (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6 (englanniksi)