San Juan Nepomuceno

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HMS Berwick (1805))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San Juan Nepomuceno
San Juan Nepomuceno
San Juan Nepomuceno
Aluksen vaiheet
Rakentaja Astillero Real, Guarnizo, Santander
Kölinlasku 19. kesäkuuta 1765
Laskettu vesille 18. lokakuuta 1766
Palveluskäyttöön 1767
Poistui palveluskäytöstä 22. lokakuuta 1805
Loppuvaihe romutettu 1814
Tekniset tiedot
Uppouma 1 740 t
Pituus 54,61 m (kokonaispituus)
Leveys 14,30 m
Syväys 7,12 m
Miehistöä 678
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi: 28 × 24 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä
puolikansi: 14 × 8 naulan tykkiä
etukansi: 4 × 8 naulan tykkiä

San Juan Nepomuceno oli Espanjan laivaston vuonna 1766 vesille laskettu San Juan Nepomuceno -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.

Francisco Gautier'n suunnittelema alus tilattiin 20. syyskuuta 1763 kuninkaalliselta telakalta Guarnizosta, missä köli laskettiin 19. kesäkuuta 1765. Alus laskettiin vesille 18. lokakuuta 1766[1] ja valmistui vuonna 1767.[2]

Alus lähti 15. marraskuuta 1766 Guarnizosta Ferroliin päällikkönään José Diaz Veanes. Se lähti 2. huhtikuuta 1767 Cádizista San Genaron ja fregatti Santa Bárbaran kanssa saattamaan jesuiittoja Genovaan ja Civitavecchiaan. Alus palasi 22. elokuuta Cartagenaan vierailtuaan Italian satamissa. Se siirrettiin San Genaron kanssa Ferroliin, missä alus sijoitettiin 6. syyskuuta reserviin. Se huollettiin ja aseistus päivitettiin 29. joulukuuta 1767 Ferrolissa.[3]

Alus lähti maaliskuussa 1778 Ferrolista San Pedro Apóstolin kanssa liittyäkseen Córdovan laivueeseen. Se lähti 20. joulukuuta 1778 Ferrolista Dichoson ja neljän kauppalaivan kanssa kuljettaen joukkoja ja laivaston tarvikkeita Havannaan. Heinäkuussa 1779 alus lähti Havannasta fregattien Santa Marían ja Santa Matilden kanssa Veracruziin. Se saapui 28. elokuuta 1779 Havannaan kolmen fregatin kanssa kuljettaen aarteita ja elintarvikkeita Veracruzista. Alus lähti 7. maaliskuuta 1780 Havannasta Bonetin laivueen kanssa, johon kuuluivat San Gabriel ja San Rámon sekä fregatit Nuestra Señora de la O, Santa Matilde ja Santa Marta, saattaen 34 kauppa-alusta New Orleansiin, Mobileen ja Pensacolaan.[3]

Alus palasi 21. maaliskuuta 1780 Havannaan, mistä se saattoi 16. lokakuuta joukkoja kuljettaneen 54 rahtialuksen saattueen San Rámonin, Guerreron, Velascon, Astuton ja Dragónin sekä fregattien Nuestra Señora de la On, Santa Matilden, Santa Cecilian ja Santa Rosalían kanssa. Alus palasi 16. marraskuuta Havannaan menetettyään mastonsa myrskyssä. Se lähti 21. maaliskuuta 1781 Havannasta neljän Ranskan laivaston ja 11 Espanjan laivaston linjalaivan kanssa tuloksettomaan Jamaikalta lähteneen brittiläisen saattueen takaa-ajoon. Alus palasi 26. maaliskuuta Havannaan.[3]

Aluksen miehistö valtasi 14. joulukuuta 1781 22-tykkisen HMS Clyden matkalla Guaricosta Venezuelaan ja 1. helmikuuta 1782 kaapparifregatti Londonin Havannan ja Guaricon välillä. Helmikuussa alus palasi Havannaan saatettuaan San Nicolásin, San Francisco de Paulan ja San Ramónin kanssa Cádizista lähteneitä kauppalaivoja Veracruziin. Se saattoi 5. maaliskuuta Havannasta Solanon laivastossa, jonka muut alukset olivat Magnánimo, San Nicolás, San Luis, San Francisco de Paula, San Genaro ja San Ramón, 70 aluksen saattueen Guaricoon. Se lähti 22. huhtikuuta Guaricosta avustaakseen 19 Ranskan laivaston alusta, jotka olivat vaurioituneet Saintesin taistelussa. Alus palasi 27. huhtikuuta 1783 Guaricosta Borjan laivueen mukana Havannaan sotatoimien päätyttyä. Alus palasi 9. syyskuuta Cádiziin. Se oli 28. syyskuuta 1784 alkaen korjattavana Ferrolissa[3]

Alus lähti 7. kesäkuuta 1785 Cartagenasta San Ildefonson ja fregattien Santa Casildan ja Santa Brígidan kanssa Mazarredon lippulaivana rauhansopimuksen allekirjoitustilaisuuteen. Se palasi 23. elokuuta Cartagenaan, mistä alus siirrettiin 20. tammikuuta 1786 fregattien Santa Elena ja Nuestra Señora de la Asucionin kanssa. Aluksen pohjan kuparointi saatiin päätökseen Ferrolissa, minkä jälkeen alus palautettiin palvelukseen huhtikuussa 1790.[3]

Syyskuussa 1790 alus lähti Ferrolista Cádiziin, mistä se saattoi 5. lokakuuta Algecirasiin Europan, fregattien Santa Dorotean, Junon ja Palasin sekä priki Galgon kanssa joukkoja ja tarvikkeita kuljettaneen seitsemän rahtialuksen saattueen. Alus palasi 8. joulukuuta 1790 Cádiziin San Ferminin ja San Isidron kanssa. Se riisuttiin 1791 aseista Ferrolissa.[3]

Alus palautettiin palvelukseen 9. helmikuuta 1793 Ferrolissa ja saapui 1. huhtikuuta Cartagenaan, mistä se lähti 6. toukokuuta Borjan laivueen mukana Sardinian sotaretkelle vieraillen San Pedrossa ja San Antioco Islandilla. Alus palasi 12. heinäkuuta San Leandron ja fregatti Santa Rosalían kanssa Cartagenaan, mistä se lähti 23. heinäkuuta seitsemän linjalaivan kanssa liittyäkseen Lángaran laivastoon Lyoninlahdella 1. elokuuta. Alus osallistui 29. elokuuta Toulonin tehtyyn iskuun. Se palasi 31. joulukuuta Toulonista Cartagenaan mukanaan ranskalaisia pakolaisia. Alus lähti 1. huhtikuuta 1794 Cartagenasta neljän linjalaivan, kolmen fregatin ja kolmen prikin kanssa kuljettaakseen prinssi Luis de Parman Livornoon.[3]

Alus lähti Cartagenasta 11. heinäkuuta 1794 Cartagenasta Rosasinlahdelle liittyäkseen Juan de Lángaran laivastoon, jonka mukana se osallistui operaatioihin Rosasinlahdella 17. syyskuuta 1795 asti. Alus partioi Välimerellä Mazarredon laivaston mukana, jolloin se kolaroi tammikuussa 1796 fregatti Nuestra Señora de la Pazin kanssa ja helmikuussa linjalaiva Reina Luisan kanssa. Alus oli 28. elokuuta 1796 reservissä Cartagenassa.[3]

Alus liitettiin 1797 Espanjan Välimeren laivastoon tukikohtanaan Cartagena, mistä se lähti 1. helmikuuta José de Córdoba y Ramosin laivaston mukana Brestiin. Gibraltarinsalmen läpäistyään 5. helmikuuta alus määrättiin 26 muun linjalaivan kanssa poikkeamaan Cádizissa täydentämään elintarvikkeita. Idästä puhaltaneet tuulet kuitenkin estivät suunnitelman toteuttamisen. Lopulta Córdova joutui pysyttelemään merellä Cádizin länsipuolella kohdaten 14. helmikuuta Cádizia piirittäneen amiraali Sir John Jervisin komentaman Britannian kuninkaallisen laivaston osaston. Seuranneessa taistelussa kolme espanjalaisalusta vallattiin San Josef, San Nicolas ja San Isidro. Kuten pääosa aluksista San Juan Nepomuceno ei vaurioitunut juurikaan kohtaamisessa, vaan pääsi lopulta tuulen käännyttyä Cádiziin, jossa alus oli aina vuoteen 1805, jolloin se liitettiin vara-amiraali Villeneuven yhdistettyyn ranskalais-espanjalaiseen laivastoon.[4]

Alus osallistui 21. lokakuuta 1805 ranskalais-espanjanjalaisen laivaston mukana Trafalgarin meritaisteluun, jossa sen päällikkönä oli Cosme Damián de Churruca y Elorza. Alus joutui brittien kiivaaseen tulitukseen. Ammus katkaisi De Churrucan jalat, mutta hän jatkoi silti taistelua. Alus joutui kuuden brittialuksen ristituleen. Lopulta aluksen kannella lojui 400 kuollutta. Britit kärsivät kovia tappioita ennen kuin he kukistivat San Juan Nepomucenon.

Taistelun jälkeen britit valtasivat aluksen, joka oli kuljetusaluksena nimellä HMS San Juan. Cosme Damián de Churruca y Elorzan hytti oli nimetty de Churruca y Elorzan mukaan. Hytissä oli laatta, johon oli kaiverrettu entisen vihollisen nimi. Kaikkien hyttiin saapuvien oli otettava hattu pois päästä kunnianosoituksena entiselle komentajalle.

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 353. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
  • Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9 (englanniksi)
  • Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208–211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0 (englanniksi)
  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
  1. Saint, Hubert, C. de s. 209
  2. Three deckers
  3. a b c d e f g h Winfield et al 2023 s. 141-143
  4. Goodwin, Peter s. 230

Tietoa muualta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]