HMS Alcaston
| HMS Alcaston | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Woolston |
| Kölinlasku | 2. heinäkuuta 1951 |
| Laskettu vesille | 4. syyskuuta 1952 |
| Palveluskäyttöön | 5. tammikuuta 1954 |
| Poistui palveluskäytöstä | Australian laivastolle 1961 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
375 t (standardi) 489 t (kuormattu) |
| Pituus | 46,6 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 2,5 m |
| Koneteho | 2 x Napier Deltic -dieselmoottoria 3 000 bhp |
| Nopeus | 15 solmua |
| Miehistöä |
Miinanraivaaja: 38 Miinantorjunta-alus:31 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykki 1 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykki 1 x Browning M2 -konekivääri |
HMS Alcaston (viirinumero M1102) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ton-luokan miinanraivaaja. Alus myytiin 1961 Australian laivastolle, joka otti sen palvelukseensa 11. syyskuuta 1962 nimellä HMAS Snipe.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ton-luokka
Alus tilattiin John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista ja sen köli laskettiin 2. heinäkuuta 1951 telakkanumerolla 4136. Alus laskettiin vesille 4. syyskuuta 1952 ja se otettiin palvelukseen 5. tammikuuta 1954.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Harwichiin sijoitettuun 104. miinanraivaajalaivueeseen johtoalukseksi. Se oli saapuessaan 9. helmikuuta 1954 laivueensa ensimmäinen Ton-luokan alus. Se oli aina toukokuuhun 1956 saakka Pohjois-Euroopan rannikolla harjoituksissa ja tehden laivastovierailuita. Alus lähti 26. elokuuta Maltalle, jonne se saapui 3. syyskuuta. Alus lähti 31. lokakuuta Port Saidiin osallistuakseen operaatio Musketeeriin, mistä se palasi Maltalle 24. joulukuuta. Alus teki partiomatkan Kyprokselle 14.-17. tammikuuta 1957 ennen kuin se lähti 4. helmikuuta Devonportiin, jonne se saapui 13. helmikuuta. Alus poistettiin palveluksesta 14. helmikuuta, jolloin se siirrettiin Devonportiin huollettavaksi reserviin sijoittamista varten.[2]
Australian laivaston HMAS Snipe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australian hallitus osti aluksen 1961 liittäen sen laivastoonsa 11. syyskuuta 1962 nimellä HMAS Snipe päällikkönään luutnantti M. Rayment. Alus saapui Sydneyyn 7. joulukuuta. Alus siirrettiin 1. helmikuuta 1963 Garden Island Dockyardille huollettavaksi, mistä huhtikuussa palattuaan alus liittyi koeajojen päätyttyä Australian itärannikolla pidettyyn sotaharjoitukseen.[1]
Alus lähti sisaraluksineen ensimmäiselle ulkomaan komennukselle 20. syyskuuta 1963 osana operaatio Gardeningia, jonka tarkoituksena oli raivata Tonolein satamaan johtava kanava Bougainvillessä Yhdysvaltain lentokoneiden 1943 pudottamista magneettimiinoista. Matkan aikana osaston alukset vierailivat Singaporessa ja Port Moresbyssä sekä suorittivat hydrografisia tutkimuksia Solomoninsaarilla ja Chestnut Bayssä. Laivue palasi Sydneyyn saman vuoden lopulla joulukuussa, jolloin Snipe siirrettiin telakalle Garden Islandille.[1]
Alus piti osallistua miinantorjuntaharjoitukseen 29. tammikuuta 1964 alkaen, mutta se osallistui vain 11.-13. helmikuuta saatuaan hätäkutsun etsimään lentotukialus HMAS Melbournen kanssa kolaroineen hävittäjä HMAS Voyagerin eloonjääneitä. Etsintöjen päätyttyä alus palasi harjoitukseen ja normaalipalvelukseen, kunnes se siirrettiin huhtikuun puolivälissä telakalle.[1]
Snipe lähti toukokuun lopulla ensimmäiselle komennukselleen Kauko-idän strategiseen reserviin (engl. Far East Strategic Reserve) yhdessä HMAS Curlewin kanssa. HMAS Hawk ja HMAS Gull vapauttivat tehtävästä alukset, jotka palasivat Sydneyyn helmikuussa 1965. Alus siirrettiin telakalle Garden Islandille huollettavaksi. Alus aloitti toisen komennuksensa FESR:ssä syyskuussa ja se viipyi tehtävässä aina Indonesian mellakoiden loppuun elokuussa 1966. Alus palasi Sydneyyn 9. joulukuuta, jolloin se siirrettiin telakalle.[1]
Alus poistettiin 16. joulukuuta palveluksesta korjauskulujen ja henkilöstön vähyyden vuoksi ja se siirrettiin reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 2. maaliskuuta 1968. Koeajojen ja miehistön koulutuksen jälkeen alus lähti huhtikuun lopulla Kaakkois-Aasian vesille yhdessä Gullin ja Hawkin kanssa ollen alueella aina heinäkuun alkuun. Siellä ollessaan alus osallistui Britannian kuninkaallisen, Yhdysvaltain ja Filippiinien laivastojen alusten kanssa Small Fry - ja Short Play -harjoituksiin. Se oli syyskuussa jälleen merillä samojen alusten kanssa Papua-Uudessa-Guineassa, missä ne raivasivat reitin Marshallin laguuniin. Vuoden lopun alus oli Australiassa osallistuen Shadow-harjoitukseen lokakuussa ennen reserviin siirron valmistelujen alkamista.[1]
Alus siirrettiin 13. joulukuuta 1968 jälleen reserviin ja se oli telakalla huhtikuusta 1969 joulukuuhun 1970, jolloin se muutettiin miinantorjunta-alukseksi. Alukselle asennettiin Plessey A/S 193 -kaikuluotain aiemman kaikuluotaimen tilalle osaksi miinanraivausjärjestelmää MHSA 1. Sen komentosilta ja taistelunjohtotilat uusittiin ja siltä poistettiin aiempi miinanraivauskalusto. Alukselle asennettiin yhden sukeltajan painekammio ja peräsin vaihdettiin aktiiviperäsimeksi. Muutosten seurauksena aluksen miehistötarve laski 38:sta 31:een ollen kolme upseeria ja 28 miehistönjäsentä, mihin sisältyi raivausryhmä. Muutostyöt saatiin päätökseen 8. helmikuu 1971 ja alus palasi palvelukseen päällikkönään luutnantti D. Ramsden.[1]
Snipe oli Hawkin ja Curlewin kanssa Papua-Uudessa-Guineassa toukokuun lopusta 1971 alkaen alusten muodostaessa miinantorjuntaosaston avustaen siviiliviranomaisia maanjäristyksen jälkeisessä uhrien avustamisessa. Operaatiosta vapauduttuaan alus oli kymmenen viikkoa huollettavana marraskuun lopulla. Huollon jälkeen alus osallistui normaaleihin sotaharjoituksiin ja huoltojaksoihin vuoden 1972 ensimmäisen puoliskon ennen siirtoaan Kauko-Itään 26. kesäkuuta yhdessä Curlewin ja HMAS Tealin kanssa. Osasto päivitti merikarttoja, raivasi toisen maailmansodan aikaisia miinoja Port Moresbyn edustalta sekä osallistui SEATOn järjestämään Sea Scorpion -harjoitukseen. Alukset osallistuivat myös Malesian ilmavoimien Sabre-suihkuhävittäjän etsintöihin Penangin edustalla. Yhdentoista tunnin etsintöjen jälkeen Curlew paikallisti lentokoneen 32 jalan syvyydestä.[1]
Australiaan palattuaan alus osallistui rauhan ajan harjoituksiin kuten Kangaroo One -harjoitukseen kesäkuussa 1974, kunnes se palasi maaliskuussa 1975 Papua-Uuteen-Guineaan HMAS Ibiksen ja Curlewin kanssa osallistuen Still Dusty -harjoitukseen, jossa raivattiin Australian joukkojen laskemia miinoja lähellä Port Moresbyä. Alueelle oli tarkoitus laskea sukellusveneiden viestikaapeli Port Moresbystä Cairnsiin. Sodanjälkeen tehdyt raivaukset riittivät alueen pinta-alus käyttöön, muttei kaapelinlaskuun tai muuhun pinnanalaiseen toimintaan. Operaatio oli suurin sodanjälkeinen Australian laivaston toteuttama miinanraivausoperaatio. Huhtikuun loppuun mennessä oli raivattu kaksitoista neliökilometriä.[1]
Toukokuussa Snipe palasi Australiaan aloittaen Darwinin sisäänajoreitin kartoituksen Tracy-myrskyn jälkeen. Kuukauden kestäneen operaation jälkeen uponneet troolarit sekä muut navigointiin vaikuttavat kohteet oli paikannettu. Se vapautui operaatiosta 22. syyskuuta, jolloin alus aloitti Bristol Freighter -lentokoneen etsinnät Bassinsalmessa. Aluksen kaikuluotain havaitsi koneen hylyn 28. lokakuuta 210 jalan syvyydestä ja nelipäiväisen operaation päätteeksi hylky saatiin nostettua 8. marraskuuta. Snipe hinasi hylyn Jervisinlahteen. Seuraavan kerran se etsi pudonnutta lentokonetta 21. marraskuuta, kun Sea King -helikopteri tuhoutui Shoalhavenissa.[1]
Alus lähti 19. tammikuuta 1976 Uuteen Seelantiin Ibiksen kanssa ja ne olivat ensimmäiset Westportissa vierailleet Australian laivaston alukset. Alus osallistui maaliskuussa JUC 96 -harjoitukseen ja lokakuussa Kangaroo Two -harjoitukseen. Alus siirrettiin joulukuussa huollettavaksi, mistä se palasi 29. heinäkuuta 1977 aloittaen koeajot ja miehistön koulutuksen. Alus teki lokakuussa Ibiksen kanssa laivastovierailun Uuteen Caledoniaan, minkä jälkeen alus aloitti itärannikolla normaalin rauhanajan palveluksen harjoituksineen. Alus pidätti laittomasta Australian aluevesillä kalastaneen japanilaisen kalastusaluksen Eikukumaru No 71:n helmikuussa 1978 ja syyskuussa se aloitti huollon.[1]
Heinäkuussa 1979 alus kartoitti Curlewin kanssa Pohjois-Australian vesiä. Yhdeksässä päivässä kaksi alusta kartoitti 3053 mailia mikä oli enemmän kuin kolmen miinantorjunta-aluksen saavuttama 2853 mailia vuonna 1978. Indonesian tilanteen muuttuminen peruutti aluksille suunnitellun laivastovierailun, joten ne vierailivat sen sijaan elokuussa Port Moresbyssä. Lokakuussa alus osallistui Kangaroo Three -harjoitukseen sekä oli tapaninpäivänä Sydneystä Hobartiin järjestetyn purjehduskilpailun lähtöpaikkana. Alus oli vuonna 1980 helmikuusta kesäkuuhun huollettavana, minkä jälkeen se osallistui harjoituksiin Australian itä- ja pohjoispuolisilla vesialueilla.[1]
Snipe, Ibis ja Curlew tekivät helmikuussa laivastovierailun Tasmaniaan, jonka aikana ne osallistuivat Hobartin regattaan liittyviin tilaisuuksiin sekä miinantorjuntaharjoitukseen. Tasmaniasta osasto lähti lounaiselle Tyynellemerelle, missä ne olivat maaliskuusta kesäkuuhun. Osasto vieraili Port Moresbyssä, Lombrunissa, Rabaulissa, Port Vilassa, Suvassa ja Noumeaussa sekä osallistui harjoituksiin yhdessä Papua-Uuden-Guinean, Fidžin ja Ranskan merivoimien kanssa. Alus palasi Curlewin kanssa alueelle kesäkuussa 1981, mutta kahden kuukauden purjehdus keskeytyi jo 3. heinäkuuta Snipen ajettua koralliriutalle Nuku Alofan satamaan saavuttaessa. Alus irrotettiin riutalta muutamassa tunnissa, mutta korjaukset Tongalla veivät kahdeksan vuorokautta.[1]
Alus osallistui Kangaroo 81 -harjoitukseen loka-marraskuussa ennen siirtoaan telakalle marraskuun lopulla. Alus vapautui telakalta huhtikuussa 1982, minkä jälkeen se osallistui koulutukseen ja harjoituksiin Australian lähivesillä sekä vieraili marraskuussa Port Moresbyssä ennen paluutaan Sydneyyn joulukuun alussa. Alus osallistui 17.-18. helmikuuta 1983 laivaston valmiusharjoitukseen, jonka jälkeen sen runko tutkittiin ja aluksen kayttöikä kartoitettiin. Rungon todettiin olevan niin heikossa kunnossa, että se poistettiin avomerikäytöstä välittömästi eikä se voinut osallistua suunniteltuun Cakrawala Baru IV -harjoitukseen. Alus sai luvan jatkaa palvelustaan rajoitetusti Sydneyn sataman lähistöllä, kunnes se poistettiin palveluksesta 3. kesäkuuta 1983. Alus oli varastoituna reservissä, kunnes se myytiin 1985 romutettavaksi.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 10. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Hoole, Rob (toim.): Last of the Wooden Walls - An Illustrated History of the Ton Class Minesweepers and Minehunters. Somerset: Halsgrove House, 2012. ISBN 978-0-85704-127-2 (englanniksi)
- Down, Peter (toim.): Jack of All Trades Operational Records of TON Class Minesweepers & Minehunters. Suffolk: TON Class Association, 2012. ISBN 978-0-9570588-0-4 (englanniksi)