Ernst Håkan Kranck

Ernst Håkan Kranck (1898, Pirkkala – toukokuu 1989) oli suomalainen geologi, petrologi ja professori.

Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Ernst Albin Kranck ja Alexandra Lisitzin. Hän opiskeli geologiaa Helsingin yliopistossa ja väitteli siellä tohtoriksi 1933. Väitöskirja oli nimeltään On turjaite and the ijolite stem of Turja, Kola, ja se oli painettu 1928.

Kranck oli Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dosentti vuosina 1930–1949. Hän työskenteli paljon ulkomailla. Ensi kerran hän osallistui tutkimusretkikuntaan 19-vuotiaana 1917, matkan päänä oli Tuvan tasavalta Siperiassa. Tästä retkestä hän kirjoitti muistelmateoksen Den stora urjanchaiexpeditionen 1917 vuonna 1979. Seuraavaksi hän tutki Lappia ja Kuolan niemimaata. Vuonna 1925 hän kartoitti Steep Rock Laken ympäristöä Ontariossa Kanadassa. Vuosina 1928–1929 hän osallistui Väinö Auerin johtamalle tutkimusmatkalle Tulimaahan ja Patagoniaan. Tästä matkasta hän piti päiväkirjaa, jota ei ole julkaistu, ja joka sisälsi suuren määrän piirroksia. Vuonna 1934 hän osallistui kenttätöihin Skotlannissa. Vuosina 1937 ja 1939 hän osallistui Labradorin maaperätutkimuksiin.

Toisen maailmansodan aikana Kranck teki kenttätutkimuksia Vuoksenniska Oy:n palkkaamana Lapissa ja muuallakin Suomessa. Geologian professorina hän oli Neuchâtelin yliopistossa Sveitsissä 1945–1948. Vuonna 1947 hän muutti Kanadaan tutkimaan Hudsoninlahden aluetta. Vuonna 1948 McGill yliopisto Montrealista palkkasi hänet vierailevaksi professoriksi, ja McGillin leivissä hän pysyi geologian professorina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1969. Hänet äänestettiin Royal Society of Canadan jäseneksi 1962.

Kranck teki useita tutkimusmatkoja Kanadan huonommin tutkittuihin osiin professorivuosinaan ja vielä 1972 hän työskenteli Baffininsaarella.

Lähteet

• Muistokirjoitus (Arkistoitu – Internet Archive). University of Calgary.