Hunzibin kieli
| Hunzibi | |
|---|---|
| Oma nimi | гьонкьодалас мыц, gonkodalas myc |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | 1 800 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | - |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
avaarilaiskielet didolaiset kielet |
| ISO 639-3 | huz |
Hunzibin eli gunzibin kieli (hunzibiksi гьонкьодалас мыц,[1] gonkodalas myc) on hunzibien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Dagestanin tasavallan Tsuntan piirin Gunzibin, Nahadan ja Garbutlin kylissä sekä Kiziljurtin piirin Novostalskin kylässä, jonne vuonna 1955 siirtyi osa aikaisemmin Tšetšeno-Ingušetian alueelle asutetuista hunzibeista.[1]
1990-luvulla hunzibin puhujia arvioitiin olleen yli 800 henkeä.[2] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 1 800 kielen puhujaa,[3] joista lähes kaikki Dagestanissa.[4] Aiemmissa väestönlaskennoissa hunzibeja on pidetty avaareina.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1000 hunzibin puhujaa[6].
Hunzib kuuluu dagestanilaisten kielten avaarilaisen ryhmän didolaiseen alaryhmään, jossa se muodostaa bežtan kanssa erillisen itäisen ryhmän. Kielen sanastoon ja osittain myös fonetiikkaan on vaikuttanut erityisesti avaari. Murrejakoa ei ole. Hunzib toimii kieliyhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Sivistyskielenään puhujat käyttävät avaaria ja venäjää. Suurin osa osaa myös bežtaa ja eräät georgiaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 323. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 312. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 22.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 22.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Krasnaja kniga jazykov Rossijskoi Federatsii, s. 24. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)