Gujratin taistelu
| Gujratin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista sikhisotaa | |||||||
 Kartta joukoista taistelukentällä
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
24 000 |
50 000–60 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
96 kaatunutta |
noin 3 100 kaatunutta | ||||||
Gujratin taistelu oli toisen sikhisodan aikana 21. helmikuuta 1849 käyty taistelu Sikhivaltion ja brittien välillä hieman Gujratin kaupungin ulkopuolella nykyisessä Pakistanissa. Taistelu päättyi sikhien tappioon ja lopulta myös sodan päättymiseen brittien voittoon.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britit olivat kärsineet tappion Sikhivaltion joukkoja vastaan toisen sikhisodan Chillianwalan taistelussa 13. tammikuuta 1849. Britit vetäytyivät Hugh Goughin johdolla ja sikhien komentaja Šere Singh sai vahvistuksia. Sikhiarmeija oli nyt kooltaan noin 50 000–60 000 miestä ja heidän mukanaan oli 59 tykkiä. Joukkoihin kuului myös 1 500 afgaaniratsumiestä. Joukkoja oli kuitenkin vaikea huoltaa alueella, joten Šere Singh päätti siirtyä uusiin asemiin Gujratiin Lahoren pohjoispuolella. Tarkoituksena oli iskeä myöhemmin brittien selustaan Chenabjoen yli. Šere Singh johti joukkonsa uusiin asemiin yöllä 11.–13. helmikuuta brittien aluksi huomaamatta.[1]
Britit saivat vahvistuksia Multania piirittäneiden joukkojen yhdistyessä Goughin armeijan kanssa 16. helmikuuta. Brittejä oli nyt 24 000 ja heillä oli 96 tykkiä. Gough oli Chillianwalan tappion jälkeen tarkoitus korvata toisella komentajalla ja hän päätti yrittää ennen seuraajansa saapumista ottaa vielä voiton sikheistä.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit aloittivat etenemisen sikhien puolustuslinjoja vastaan Gujratin ulkopuolella aamulla 21. huhtikuuta 1849. Sikhien puolustuslinja nojasi vasemmalla siivellä Chota Karlan kylään ja oikean siiven edustalla oli Bara Karlan kylä. Bara Karlassa oli sikhien tykistöä, jota oli sirtoteltu myös pitkin puolustuslinjaa.[1]
Britit marssivat kohti puolustuslinjaa paraatinomaisesti. Kello 9 aamulla sikhien tykistä alkoi avata tulta brittejä vastaan. Gough pysäytti joukkonsa ja määräsi oman tykistönsä vastaamaan tuleen. Noin kaksi tuntia kestäneen tykistötaistelun jälkeen sikhien tykistö oli voitettu. Brittien etulinja jatkoi etenemistä. Chota Kalrassa ja Bara Karlassa käytiin kiivaita taisteluita sotilaiden vallatessa taloja ovelta ovelle. Sikhien yrittämä vastahyökkäys tyrehtyi brittien tykistön tulitukseen jo joukkojen kokoontuessa. Sikhit alkoivat perääntyä kello 12.30. Aluksi järjestelmällisesti alkanut vetäytyminen muuttui kaookseksi brittien ratsuväen hyökätessä ja sikhit pakenivat taistelukentältä.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sikhit olivat menettäneet taistelussa noin 3 100 sotilasta kaatuneina ja suurin piirtein yhtä monta haavoittuneina. Brittien tappiot olivat 5 upseeria ja 91 sotilasta kaatuneina, sekä 24 upseeria ja 646 sotilasta haavoittuneina. Sikheiltä oli vallattu 53 tykkiä. Gough oli korjannut maineensa Chillianwalan tappion jälkeen. Britit käyttivät haavoittuneiden hoidossa ensi kertaa anestesiaa.[1]
Sikhit antautuivat 14. maaliskuuta, mikä päätti toisen sikhisodan. Punjab liitettiin brittien hallitsemaan Intiaan.[1]