Guitar Hero III: Legends of Rock

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Guitar Hero 3)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guitar Hero III: Legends of Rock
Kehittäjä Neversoft (PS3, X360)
Aspyr Media (Windows, Mac)
Vicarious Visions (Wii)
Budcat Creations (PS2)
Julkaisija Activision
Pelisarja Guitar Hero
Julkaistu PlayStation 2, PlayStation 3, Wii & Xbox 360
  • NA 28. lokakuuta 2007
  • AUS 7. marraskuuta 2007
  • EU 23. marraskuuta 2007
Microsoft Windows
  • NA 13. marraskuuta 2007
  • EU 30. marraskuuta 2007
  • AUS 19. huhtikuuta 2008
Mac OS X
  • NA 10. joulukuuta 2007
  • EU 21. tammikuuta 2008
Lajityyppi musiikkipeli, rytmipeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ESRB: T Virheellinen ESRB-arvo
PEGI: 12
Alusta Mac OS X, Microsoft Windows, PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Jakelumuoto DVD, Blu-ray, optinen levy
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Guitar Hero III: Legends of Rock on Activisionin julkaisema Guitar Hero -pelisarjaan kuuluva musiikkipeli. Peli julkaistiin vuonna 2007 Microsoft Windowsille, PlayStation 3:lle, PlayStation 2:lle, Xbox 360:lle, Mac OS:lle ja Wiille. Legends of Rock oli ensimmäinen myös tietokoneella pelattava Guitar Hero -peli.

Aikaisempien osien tapaan ideana on soittaa musiikkikappaleita peliä varta vasten suunnitellulla kitaraohjaimella, joka tulee pelin mukana. Ruudulle ilmestyy erivärisiä ”nappeja”, joihin yritetään osua kitaraohjaimella. Lisäksi pelissä on mukana kauan odotettu verkkomoninpeli, sekä ladattavaa lisäsisältöä.

Guitar Hero III: Legends of Rockissa on neljä vaikeusastetta: Easy, Medium, Hard ja Expert. Helpoimmalla vaikeusasteella (Easy) pelaajan ei tarvitse soittaa kuin kolmea näppäintä ja niitäkin hitaasti. Easy sopii parhaiten niille, jotka ovat vasta aloittaneet Guitar Heron pelaamisen. Keskitasolla (Medium) nappien määrä ja nopeus kasvaa ja pelattavien näppäinten määrä kasvaa neljään. Medium sopii niille, jotka ovat jo melko hyvin saaneet käsityksen pelistä. Vaikea taso (Hard) on paljon haasteellisempi kuin Medium. Hardissa pelattavia näppäimiä ovat kaikki viisi ja nappien määrä kasvaa entisestään. Pelin vaikein taso (Expert) on helppo taso vain näppäräsormisimmille ja rytmitajuisimmille pelaajille. Myös Expertillä pelissä on mukana kaikki napit, mutta Hardista nuotit myös etenevät nopeammin.

Pelissä on myös Rock-mittari, joka kertoo, kuinka hyvin pelaaja rokkaa. Jos pelaaja soittaa hyvin koko ajan, Rock-mittari pysyy vihreänä, mutta jos pelaaja alkaa tehdä virheitä, mittari alkaa laskea ja sen väri vaihtuu hitaasti (tai nopeasti) keltaiseen ja siitä punaiseen. Juuri ennen kuin mittari on aivan pohjalukemissa, se alkaa vilkkua ilmoittaen vaarasta. Jos mittari tippuu alas asti, on kappale hävitty ja sen voi aloittaa alusta jos haluaa. Jotta kaikki kappaleet eivät olisi mahdottomia, on peliin kehitetty ”Star power” – voimaa, jota pelaaja kerää tietyistä tähden muotoisista nappuloista. Pelaajan on osuttava kaikkiin peräkkäin oleviin tähdenmuotoisiin nappuloihin saadakseen Star poweria. Star power- moodi käynnistetään nostamalla ohjain pystyyn (voi tehdä myös painamalla selectiä). Star power lisää pistekertoimen kaksinkertaiseen sen hetkisestä kertoimesta. Esimerkiksi jos pistekerroin oli jo alun perin 4x, niin Star power lisää sen 8x:ään. Star power auttaa myös jos on pulassa esimerkiksi vaikeassa kitarasoolossa.

Guitar Hero III: Legends of Rockia voi pelata yksin tai kahdestaan. Yksin pelatessa voi pelata uramoodia, jossa pelaaja liittyy bändiin ja nousee sen kanssa maailman parhaaksi bändiksi. Uramoodin aikana pelaaja saa rahaa aina jokaisen kappaleen suorituksen mukaan. Jos pelaaja on jo soittanut saman kappaleen yhtä hyvin tai paremmin, hän ei saa siitä kuitenkaan rahaa. Palkintorahan määrä riippuu vaikeusasteesta; mitä haastavampi vaikeusaste on, sitä paremmin saa rahaa. Toinen vaihtoehto yksin pelatessa on ns. ”Quickplay”, jossa pelaaja voi soittaa minkä tahansa kappaleen, jonka on avannut. Quickplayssa ei kuitenkaan saa rahaa.

Xbox 360 version Gibson Les Paul -kitaraohjain.

Kaksin pelatessa pelaajilla on valittavissa neljä pelimuotoa: Edellisistä peleistä tutut Co-op, Face-off ja Pro Face-off sekä uutena Battle Mode (taistelumoodi). Co-opissa pelaajat tekevät yhteistyötä yrittäen päästä kappaletta läpi. Toinen pelaajista soittaa kitaraa ja toinen bassoa tai rytmikitaraa kappaleesta riippuen. Pelaajat voivat laukaista Star Powerin vain, jos molemmat pelaajat nostavat kitaransa pystyyn samanaikaisesti. Face-offissa kappaleen soitto-osuudet on jaettu tasan pelaajien kesken. Kummatkin pelaajat soittavat kappaleen osuuksia vuorollaan koko kappaleen ajan. Lopussa parhaat pisteet saanut voittaa. Pro Face-off eroaa Face-offista siten, että Pro Face-offissa molemmilla pelaajilla on samat nuotit koko kappaleen loppuun saakka. Uudessa Battle Mode -pelimuodossa kaksi pelaajaa yrittävät päästä kappaleen läpi, samalla yrittäen saada vastustaja häviämään käyttämällä Battle Power -hyökkäyksiä. Nämä hyökkäykset saadaan käyttöön keräämällä Battle Poweria samalla tavalla kuin Star Poweria. Hyökkäyksiä ovat seuraavat: Difficulty Up, jolloin vihollinen soittaa kappaletta pienen ajan korkeammalla vaikeustasolla (sitä ei kuitenkaan ole experttitasolla), Lefty ja Righty Flip, jolloin vihollisen nuotit vaihtuvat käänteiseen järjestykseen, Amp Overload, jolloin vastustajan vahvistin ylikuormittuu ja nuottien kaula alkaa väristä, mikä tekee soittamisesta vaikeampaa, Broken String, jolloin vastustajalta katkeaa yksi kieli, ja kyseisen väristä kieltä (tai nappia) pitää naputtaa niin kauan että kieli ”korjaantuu”, Whammy Bar, jolloin vastustaja pakotetaan liikuttamaan Whammy-palkkia niin kauan, että tämä voi taas soittaa, Double Notes, jolloin kaikki vastustajan nuotit ovat hetken aikaa kaksinkertaisia, ja Powerup Steal, jolla voi varastaa itselleen vastustajalta yhden Powerupin, jos hänellä niitä silloin on. Jos kumpikaan pelaaja ei ole kappaleen loppuun mennessä vielä hävinnyt, kappale käynnistyy alusta ja alkaa ”Sudden Death”. Se pelaaja kumpi saa ensimmäisenä kerättyä Battle Poweria, voi käynnistää ”Death Drainin”, jolloin vastustajan Rock-mittari alkaa vähitellen laskea.

Mukana on ensimmäistä kertaa pomotaistelut. Pomoina ovat Slash Guns N’ Rosesista ja Velvet Revolverista, Tom Morello Rage Against the Machinesta sekä Lou, peliä varten suunniteltu fiktiivinen hahmo. Pomotaistelut käydään tietokonetta vastaan samalla periaatteella kuin Battle Modessa toista pelaajaa vastaan.

3. toukokuuta 2007 Activision vahvisti, että toisin kuin aiemmissa Guitar Heroissa, ohjain on langatonlähde?. PlayStation 3:n, Xbox 360:n ja Wiin ohjaimet ovat mallia Gibson Les Paul, PlayStation 2 -versiossa Kramer Striker. Windowsilla pelattaessa ohjain on Gibson Explorerin kaltainen. Kitaroiden ulkonäön pieni muokkaus tulee mahdolliseksi irrotettavien osien ansiosta. PlayStation 3:n, Xbox 360:n ja Wiin kitaraohjaimeen saa myös vaihdettavat kuoret jotka myydään erikseen. Kitarasta löytyy myös ”asentotunnistin”.

Tavallisia kappaleita on 39, ”Boss Fight” -kappaleita on kolme, ”Quickplay exclusiveja” on kuusi ja bonuskappaleita 25. Ne tekevät yhteensä 73 kappaletta, joista 51 (70 %) on alkuperäisten artistien soittamia.

Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 85.5% (PS2)[1]
83.77% (PS3)[2]
78% (PC)[3]
86.45% (Wii)[4]
85.69% (X360)[5]
Metacritic 82% (PS2)[6]
83% (PS3)[7]
79% (PC)[8]
86% (Wii)[9]
85% (X360)[10]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Game Informer 8.75/10 (X360)[11]
GameSpot 7.5/10 (PS2)[12]
GameSpy 4.5/ 5 (X360)[13]
IGN 8.9/10 (X360)[14]
Official Xbox Magazine 8/10 (X360)[15]

Guitar Hero III: Legends of Rock sai yleisesti positiivisia arvoita, vaikkakin se sai alempia arvioita kuin sen edeltäjät Metacritic -sivustolla.[16]Gibson Les Paul -ohjain sai suosiota yhdistelmäpakkausessa tulleena lisänä. GameSpy:n, arviossa oli 4 konsoliversiota ja Wiin kitara oli heidän mielestään paras sen vibraattori asetuksen ansiosta[13]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]