Monamarakatti
| Monamarakatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Cercopithecus |
| Laji: | mona |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cercopithecus mona |
|
 Monamarakatin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Monamarakatti eli guineanmarakatti[2] (Cercopithecus mona) on Länsi-Afrikassa elävä häntäapinalaji. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä guineanmarakatti[2].
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monamarakatin luontainen levinneisyys on rajoittunut Länsi-Afrikkaan. Lajia tavataan myös Ghanasta ja Voltajoelta itään ja etelään Lounais-Kameruniin asti ja lisäksi myös Guineanlahden seudulla.[3]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Selvärajainen musta ohimoraita erottaa valkoisen otsan valkoisista poskista; otsa ja posket saattavat olla myös kellertävät. Mahapuoli ja raajojen sisäpuoli ovat valkoiset tai keltaiset, hännäntyvessä on molemmin puolin huomiota herättävä valkoinen täplä.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravinto koostuu hedelmistä, raaoista pähkinöistä, versoista, lehdistä, hyönteisistä ja kotiloista.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poikasia syntyy kautta vuoden, kantoaika on vajaa 7 kuukautta. Naaras saa tavallisesti kerrallaan vain yhden poikasen, joka kasvaa alussa nopeasti mutta tulee sukukypsäksi vasta noin 5 vuoden ikäisenä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Matsuda Goodwin, R., Segniagbeto, G., Nobimè, G. & Imong, I.: Cercopithecus mona IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b guineanmarakatti (monamarakatti) – Cercopithecus mona Laji.fi. Viitattu 8.8.2020.
- ↑ a b c d Suuri Eläinkirja. Wsoy 1998. ISBN 951-0-22848-6