Huijarit
| Huijarit | |
|---|---|
| The Grifters | |
 |
|
| Ohjaaja | Stephen Frears |
| Käsikirjoittaja | Donald E. Westlake |
| Perustuu | Jim Thompsonin romaaniin Huijarit |
| Tuottaja | Martin Scorsese |
| Säveltäjä | Elmer Bernstein |
| Kuvaaja | Oliver Stapleton |
| Leikkaaja | Mick Audsley |
| Pääosat | Anjelica Huston, John Cusack ja Annette Bening |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Cineplex Odeon |
| Levittäjä |
Miramax Netflix |
| Ensi-ilta |
 14. syyskuuta 1990 (TIFF)  25. tammikuuta 1991 12. huhtikuuta 1991 |
| Kesto | 106 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Huijarit (engl. The Grifters) on Stephen Frearsin ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva vuodelta 1990. Vakava, pessimistinen tarina petostentekijöiden vaikeasta työstä perustuu Jim Thompsonin samannimiseen, suomeksikin ilmestyneeseen romaaniin (1963, suom. 1994). Elokuvan pääosia esittävät Anjelica Huston, John Cusack ja Annette Bening.[1]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hevoskilpailuhuijauksiin erikoistunut mafian apuri (Huston) joutuu hoitamaan pikkukeikkoja tekevää poikaansa (Cusack) tämän saatua pahan iskun vatsaansa. Omat työt kärsivät, ja hän joutuu kohtaamaan myös poikansa suuremmista keikoista unelmoivan naisystävän (Bening). Poika joutuu kahden vahvan naisen puristukseen. Tilanteet kärjistyvät kohtalokkaiksi ratkaisuiksi.[2][1]
Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Anjelica Huston | … | Lilly Dillon |
| John Cusack | … | Roy Dillon |
| Annette Bening | … | Myra Langtry |
| Jan Munroe | … | mies baarissa |
| Robert Weems | … | kuuluttaja |
| Stephen Tobolowsky | … | jalokivikauppias |
| Jimmy Noonan | … | baarimikko |
| Richard Holden | … | poliisi |
| Henry Jones | … | Simms |
| Michael Laskin | … | Irv |
| Eddie Jones | … | Mintz |
| Sandy Baron | … | lääkäri |
| Lou Hancock | … | hoitaja |
| Gailard Sartain | … | Joe |
| Noelle Harling | … | hoitaja |
Vastaanotto ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva tuotti neljä Oscar-ehdokkuutta: Hustonille ja Beningille heidän rooleistaan, Westlakelle käsikirjoituksesta ja Frearsille ohjauksesta.[3]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Huijarit vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen antoi elokuvalle täydet viisi tähteä, mikä vastaa sanallista arviota ”elämää suurempi elokuva”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Niemelä, Kyösti: Huijarien elämä onkin kovaa. Helsingin Sanomat 3.7.2015. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95: Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ 1991 Oscars Academy of Motion Picture Arts and Sciences. 1991. Viitattu 9.6.2021. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ebert, Roger: The Grifters RogerEbert.com. 25.1.1991. Viitattu 9.6.2021. (englanniksi)
- Benson, Sheila: Movie Review: ‘Grifters’: Mother Love, Jim Thompson-Style The Los Angeles Times. 5.12.1990. Viitattu 9.6.2021. (englanniksi)