Tunturilupot
| Tunturilupot | |
|---|---|
_P._Halonen,_L._Myllys,_S._Velmala,_%26_H._Hyv%C3%A4rinen_304836.jpg) Tunturiluppo (Gowardia nigricans) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Lecanoromycetidae |
| Lahko: | Maljajäkälät Lecanorales |
| Heimo: | Karpeet Parmeliaceae |
| Suku: |
Tunturilupot Gowardia Halonen, Myllys, Velmala & Hyvärinen |
| Lajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Tunturilupot (Gowardia) on karpeiden (Parmeliaceae) heimoon kuuluva jäkäläsuku, joka syntyi, kun kaksi lajia erotettiin siihen viherluppojen (Alectoria) suvusta niiden erilaisen rakenteen, kemiallisen koostumuksen ja DNA:n takia. Sen tieteellinen nimi Gowardia kunnioittaa kanadalaista jäkälätutkija Trevor Gowardia. Lajeista toinen, tunturiluppo (G. nigricans) kasvaa myös Suomessa.[2]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturilupot ovat pensasmaisesti ja pystysti kasvavia, harittavia tai alustanmuotoisia jäkäliä, joiden rangat ovat liereitä tai litteitä. Ne ovat yleensä 3–13 senttimetrin mittaisia. Tunturiluppojen sekovarsi on tavallisesti väriltään harmaa tai musta, usein molempia. Tunturilupoilla ei ole isidioita ja niillä soraalit ovat hyvin harvinaisia. Valehuokosten määrä vaihtelee ja yleensä ne ovat pitkiä, valkoisia ja alle puolen millimetrin mittaisia. Kotelomaljojen väri vaihtelee keltaruskeasta vaaleanpunaruskeaan ja ne ovat lekanoroideja. Itiöt ovat yksisoluisia.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturiluppoja kasvaa eniten maassa. Niiden fotobionttina toimivat Trebouxia-viherlevät.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Halonen, Pekka; Myllys, Leena; Velmala, Saara & Hyvärinen, Heini: Gowardia(Parmeliaceae)—a new alectorioid lichen genus withtwo species. The Bryologist, 2009. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 19.3.2020.
- ↑ a b c Stenroos, S., Ahti, T., Lohtander K. & Myllys, L.: Suomen jäkäläopas, s. 226. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1