Sting

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Gordon Sumner)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo muusikko Gordon Sumnerista. Painija Steve Bordenista kertoo artikkeli Sting (showpainija). (The) Sting on myös Puhallus-elokuvan alkuperäinen nimi.
Sting
Sting kuningattaren syntymäpäiväkonsertissa 2018.
Sting kuningattaren syntymäpäiväkonsertissa 2018.
Henkilötiedot
Koko nimi Gordon Matthew Sumner
Syntynyt2. lokakuuta 1951 (ikä 73)
Wallsend, Tyne and Wear, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Muusikko
Taiteilijanimi Sting
Aktiivisena 1974–
Tyylilajit rock, pop, jazz
Soittimet laulu, bassokitara, kontrabasso, kitara, saksofoni, luuttu
Yhtyeet The Police
Levy-yhtiöt A&M Records, Deutsche Grammophon, UMG
Aiheesta muualla
www.sting.com

Gordon Matthew Sumner (s. 2. lokakuuta 1951 Wallsend, Tyne and Wear, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta), tunnetaan esiintyjänimellä Sting, on englantilainen muusikko ja The Police -yhtyeen entinen basisti ja laulusolisti.

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gordon Sumner syntyi ja kasvoi Newcastlen liepeillä Wallsendissä. Hänen äitinsä oli klassisesti koulutettu pianisti, joka opetti poikansakin soittamaan pianoa. Sumner valmistui opettajaksi ja opetti kahden vuoden ajan St Paul’s First Schoolissa Cramlingtonissa.[1] Hän oli kuitenkin enemmän kiinnostunut jazzista ja kitaransoitosta ja lähti Lontooseen soittamaan ammatikseen. Hän sai lempinimensä Sting (’pisto/pistin’) mustakeltaraidallisesta puserosta, jota hän piti esiintyessään.[2]

The Police

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: The Police

Lontoossa rumpali Stewart Copeland perusti vuonna 1977 uuden aallon rock-yhtyeen The Police, jonka muita jäseniä olivat Sting (laulu ja basso) ja Henry Padovani (kitara), jonka tilalle tuli pian Andy Summers. Punkia, rockia ja reggae-vaikutteita yhdistellyt yhtye teki useita kiertueita ja sai kuusi Grammy-palkintoa 1980-luvun alkupuolella.

Yhtye julkaisi lyhyessä ajassa viisi albumia, joista viimeinen, Synchronicity (1983) ja sen menestyssingle ”Every Breath You Take” nousivat yhtyeen tunnetuimmiksi. Maailmankiertueen jälkeen yhtye hajosi ja Sting lähti soolouralle.[2] Yhtye palasi yhteen tekemään maailmankiertueen 2007–2008.[3]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1985 eturivin jazzmuusikkojen kanssa tehty The Dream of the Blue Turtles oli Stingin ensimmäinen sooloalbumi, ja siitä julkaistiin single ”If You Love Somebody Set Them Free”. Albumi myi platinaa.[4]

Soul Cages (1991) käsitteli Stingin vanhempien kuolemaa. Albumi voitti Grammyn, kuten myös sitä seurannut Ten Summoner’s Tales (1993). Mercury Falling (1996) käsitteli vanhenemista ja kuolevaisuutta.[2]

Stingin ura oli huipussaan vuonna 1994. Yhdessä Bryan Adamsin ja Rod Stewartin kanssa levytetty ”All for Love” filmistä Kolme muskettisoturia (The Three Musketeers) oli Yhdysvaltain listan kärjessä viisi viikkoa ja myi platinalevyn verran. Tämä on ainoa Police-aikojen jälkeen tehty levy, jonka Sting on saanut Yhdysvaltojen listan kärkeen.

Brand New Day (1999) myi triplaplatinaa ja toi Stingille Grammyn singlestä. Vuonna 2002 Sting sai Golden Globe -palkinnon kappaleestaan ”Until...” elokuvassa Kate & Leopold. Samana vuonna hänelle myönnettiin BRIT Award hänen kontribuutiostaan musiikissa, ja hänet otettiin Songwriters Hall of Fameen.[2]

Vuonna 2003 Sting julkaisi albumin Sacred Love, jossa lauloi myös Mary J. Blige; albumi toi Stingille jälleen uuden Grammyn. Samana vuonna Sting julkaisi omaelämäkertansa.[2]

Sting on tehnyt yhteistyötä monien eri musiikkilajien artistien, kuten Mary J. Bligen, Sugababesin, P. Diddynn, Craig Davidin, The Black Eyed Peasin ja Cheb Mamin kanssa. Vuonna 2005 Sting vieraili venäläisduo t.A.T.u.:n kappaleella ”Friend or Foe” basistina. Sting on tehnyt yhteistyötä myös bosnialaisen luutunsoittaja Edin Karamazovin kanssa sekä soittanut useita kirkkokonsertteja kyseisen produktion pohjalta. Musiikki on pohjautunut John Dowlandin keskiaikaisiin teksteihin. Hankkeesta on tehty albumi Songs from the Labyrinth.

Suomessa Sting on esiintynyt useita kertoja. Hän on konsertoinut Helsingin jäähallissa vuonna 1988, 1991,1993, Turussa Turkuhallissa 1996 ja 2000, Ruisrockissa 1997, Helsingin Finnair Stadiumilla 2001, Helsingin Hartwall Areenalla 2000 ja 2004 sekä Pori Jazzissa 2006. Vuonna 2010 Sting esiintyi Hartwall Areenalla kolmannen kerran, tällä kertaa sinfoniaorkesteri The Royal Philharmonic Concert Orchestran kanssa Symphonicity-kiertueella. Hän esiintyi Helsingin Kaisaniemessä järjestetyssä Helsinki Classic Festival-festivaalilla vuonna 2012. Esiintyminen oli ”Back to Bass” -Euroopan kiertueen avajaiskonsertti. Hartwall Areenalla 28. syyskuuta 2017 pidetyn konsertin jälkeen hän kävi seuraavana päivänä 30. syyskuuta katsomassa Turun Kaupunginteatterissa kirjoittamansa Viimeinen laiva -musikaalin ja nousi sielläkin lavalle esittämään yhdessä näyttelijöiden kanssa musikaalin tunnusmelodian "The Last Ship Sails". [5] Viimeisin konsertti Suomessa tapahtui 13.6.2019 Helsingin Kaisaniemessä, joka oli Suomen esiintymisistä järjestyksessä 14. [6]

Sting esiintyi Tampereen Kannen areenalla 7. maaliskuuta 2022.[7]

2022 Universal Music Group ilmoitti ostaneensa oikeudet koko Stingin tuotantoon.[8]

Näyttelijänura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sting on esiintynyt muun muassa elokuvissa Quadrophenia – 60-luvun kapinalliset (1979), The Grotesque, Paholaisen kosketus (1982), David Lynchin elokuvassa Dyyni ja elokuvassa Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998).[9] Hän on myös vieraillut ääninäyttelijänä sarjoissa Simpsonit, Family Guy ja Kapteeni Planeetta sekä omana itsenään sarjassa Ally McBeal.

Yhteiskunnallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun loppupuolelta alkaen Sting on näyttävästi tukenut ihmisoikeus- ja ympäristöliikettä, muun muassa Amnesty Internationalia. Hän on perustanut sademetsien suojelusäätiön vaimonsa Trudie Stylerin ja Kayapó-intiaanien kanssa.[10]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tribuuttilevyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sting, suomentanut Erkki Jukarainen: Kuin särkynyttä musiikkia: muistelma. WSOY, 2004. ISBN 9510293679

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sting.
  1. ↑ Sting: my parents thought I was crazy to be a musician 10.10.2013. The Telegraph. Viitattu 1.4.2015.
  2. ↑ a b c d e Sting Biography The Biography Channel. Arkistoitu 23.4.2015. Viitattu 1.4.2015.
  3. ↑ Police have highest-grossing tour BBC 2007
  4. ↑ Sting - The Dream of the Blue Turtles Awesome 80s
  5. ↑ Sting villitsi Turussa - nousi yllätyksenä lavalle musikaalin jälkeen iltalehti.fi. Viitattu 1.10.2017.
  6. ↑ Pasi Kostiainen: ”Helsinki, miten menee?” – Onkohan Sting koskaan ollut näin hymyilevä Suomessa esiintyessään? Ilta-Sanomat. 13.6.2019. Viitattu 22.8.2019.
  7. ↑ Arto Mäenpää: Rockin legenda Sting Suomeen maaliskuussa osana ”My Songs” -kiertuettaan kaaoszine.fi. 15.11.2021. Viitattu 15.11.2021.
  8. ↑ Universal acquires Sting’s song catalogue Entertainment
  9. ↑ Elokuvat, joissa henkilö on esiintynyt/työskennellyt (11 kpl) Elonet
  10. ↑ Rain Forest Foundation (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Premier volet Amazon company. Viitattu 11.6.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sandford, Christopher: Sting – elämäkerta. Like, 2001. ISBN 951-578-865-X
  • Evyatar Marienberg: Sting and Religion: The Catholic-Shaped Imagination of a Rock Icon. (Sting ja uskonto: rock-ikonin katolilaismuotoinen mielikuvitus) Eugene (Oregon), USA: Cascade Books, 2021. ISBN 978-1-7252-7226-2
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sting&oldid=22811896”