Aidaskääpä
| Aidaskääpä | |
|---|---|
_-_hms(1).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Gloeophyllales |
| Heimo: | Gloeophyllaceae |
| Suku: | Aidaskäävät Gloeophyllum |
| Laji: | sepiarium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on kääpä, joka on erikoistunut kuolleen havupuun lahottamiseen. Nimensä tämä laji on saanut puuaidoista, joita ei Suomessa ole enää juurikaan muualla kuin Seurasaaressa ja muissa ulkomuseoissa.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aidaskääpä on 3–10 cm leveä. Se kasvaa yleensä ryhminä aiheuttaen ruskolahoa. Aidaskäävän itiöemä on yleensä yläpinnasta vyöhykkeinen, vaihtelevansävyisen ruskeanharmaa ja kasvavasta reunasta keltainen. Hieman vanhemmat vyöhykkeet ovat oranssinpunaisia ja punaruskeita. Vanha tyvi on kahvinruskea. Alapuolelta aidaskääpä on kellanoranssi, ja lapuoli ruskistuu vanhemmiten. Se on muodostunut epäsäännöllisistä pilleistä tai heltoista. Ohut maltokerros on ruskea ja sitkeä. Alapinnan itiölava on usein helttamaisen säteittäinen. Pienet itiöemät muodostavat koristeellisia ruusukkeita. Kyseessä on melko yleinen ja harmiton laji.[3][2]
Elinympäristö ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aidaskääpä esiintyy maassa makaavilla rungoilla, hakkuualueilla kannoilla, varsinkin aurinkoisilla paikoilla. Se viihtyy myös ylivuotisessa puutavarassa sekä aidantolpilla, seinä- ja siltahirsissä ja kyllästämättömissä sähköpylväissä. Käävän esiintyminen on sirkumpolaarista eli sitä on pohjoisella pallonpuoliskolla maapallon ympäri ulottuvalla vyöhykkeellä.[4][5] Kyseessä ei ole ruokasieni.[5]
Aidaskääpä kestää pitkäaikaista kuivuutta ja kuumuutta. Kuivassa sen kasvu pysähtyy, mutta jatkuu materiaalin kostuessa jälleen.[6]
Vanhoissa amerikkalaisissa sienikirjoissa kerrotaan aidaskäävän lahottavan autoja. Tämän katsotaan kuitenkin koskevan aikaa, jolloin maatilojen kulkuneuvojen rungot tehtiin vanerista ja vahvistettiin puurakenteilla.[3]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aidaskääpä yläpuolelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
_C_IMG_0446.JPG)
Aidaskääpä alapuolelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niemelä, Tuomo - Terho, Minna - Kiema, Sami: Sienet ja laho. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut. ISBN 978-952-272-302-4 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 17.11.2017
- ↑ a b Niemelä, Tuomo - Terho, Minna - Kiema, Sami: Sienet ja laho. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut. ISBN 978-952-272-302-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2017).
- ↑ a b Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Tieteen termipankki 17.11.2017: Biologia:sirkumpolaarinen. tieteentermipankki.fi. Viitattu 17.11.2017.
- ↑ a b S. J. Afonkin: Грибы Россий (huom. suomeksi: Venäjän sienet), s. 148. Vilna: UAB Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7
- ↑ Sisäilmayhdistys ry: Katsaus mikrobeihin sisailmayhdistys.fi.