Giovanni Guareschi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Giovannino Guareschi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giovanni Guareschi
Giovannino Guareschi vuonna 1949.
Giovannino Guareschi vuonna 1949.
Henkilötiedot
Koko nimi Giovannino Oliviero Giuseppe Guareschi
Syntynyt1. toukokuuta 1908[1]
Fontanelle di Roccabianca, Italia[1]
Kuollut22. heinäkuuta 1968 (60 vuotta)[1]
Kansalaisuus italialainen
Ammatti toimittaja, pilapiirtäjä ja humoristi
Puoliso Ennia Pallini
Lapset Carlotta, Alberto
Kirjailija
SalanimiSette [2]
Äidinkieliitalia
Tuotannon kieliitalia
Tyylilajit huumori, satiiri
Esikoisteos Isä Camillon kylä (Mondo piccolo "Don Camillo")[3]
Aiheesta muualla
www.giovanninoguareschi.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi[4] (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968) oli italialainen kirjailija, toimittaja, pilapiirtäjä ja humoristi, jonka luomista henkilöhahmoista tunnetuin on maalaispappi Isä Camillo.[1][3]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guareschi syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli peruskoulutason opettaja.[5] Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi.[5] Perheen näin jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen, ja onnistuakseen siinä hän palasi sisäoppilaitoksesta kotiin.[5] Hänen opettajanaan lukiossa oli häntä vain kuusi vuotta vanhempi Cesare Zavattini, joka vuonna 1925 rehtorille antamassaan selonteossa kuvaili oppilastaan lahjakkaaksi mutta turhan humoristiseksi ja kurittomaksi. Koulun jälkeen Guareschi sai työpaikan paikallisen sanomalehden Gazzetta di Parman korjauslukijana, minkä työn hänelle järjesti Zavattini.[5] Vuonna 1929 Guareschi julkaisi ensimmäiset omat artikkelinsa La Voce di Parma-viikkolehdessä.[5] Hän oli tällöin edelleen Gazzetta di Parman palveluksessa sen siiryttyä 1928 fasistipuolueen omistukseen. Fasistit yhdistivät sen jo aikaisemmin omistamaansa Corriere Emiliano-lehteen, millä nimellä uusi lehti tämän jälkeen ilmestyi fasismin kaatumiseen asti.[6] Vuonna 1936 Andrea Rizzoli tarjosi Guareschille uuden kahdesti viikossa Milanossa ilmestyvän Bertoldo-pilalehden päätoimittajan paikkaa, ja siinä tehtävässä hän oli vuoteen 1943 asti. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940.[5]

Giovannino Guareschi saksalaisten sotavankina.

Sota-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Guareschi työskenteli ahkerasti monella saralla. Hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa La scoperta di Milano vuonna 1941. Tällöin hän oli jo alkanut herättää huomiota laajemmin Italiassa, kun hän alkoi 1938 kirjoittaa suurilevikkisiin sanomalehtiin, kuten Corriere della Sera ja La Stampa, sekä vitsailla radion viihdeohjelmissa. Hän aloitti samoihin aikoihin myös elokuvakäsikirjoitusten tekemisen ja osallistui esimerkiksi Mario Mattòlin elokuvan Imputato alzatevi (1939) käsikirjoittamiseen.[5] Guareschi pidätettiin vuoden 1942 lopulla hänen arvosteltuaan humalatilassa liian jyrkästi Mussolinin hallintoa, ja rangaistukseksi hänet määrättiin 1943 Italian asevoimien reservistä takaisin palvelukseen, mikä omalta osaltaan auttoi häntä välttymään enemmiltä ongelmilta fasistihallinnon kanssa.[5] Guareschi oli sotilasarvoltaan tykistön luutnantti.[7]

Italian aselevon liittoutuneiden kanssa astuessa voimaan 8. syyskuuta 1943 alkoivat Saksan joukot vangita entisiä aseveljiään. Guareschi ja kaikki muut Alessandrian varuskunnan italialaiset sotilaat joutuivat jo seuraavana päivänä saksalaisten sotavangeiksi. Hänet lähetettiin ensin Ala-Saksiin Sandbostelin vankileirille ja sieltä edelleen Saksassa ja Puolassa vankileiriltä toiselle sodan loppuun asti.[5] Myöhemmin hän kirjoitti tästä vankeusajasta teoksessaan Diario Clandestino.[1][3]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Guareschi palasi Italiaan ja perusti monarkistisen satiirilehden Candidon. Kun Italiasta tuli vuonna 1946 tasavalta Guareschi ivasi ja kritisoi lehdessään kommunisteja ja kristillisdemokraatteja[3]

Guareschi tuomittiin huhtikuussa 1955 herjauksesta vankeusrangaistukseen hänen julkaistuaan edellisen vuoden tammikuussa Candidossa kaksi vastarintajohtaja Alcide De Gasperin väärennettyä sodanaikaista kirjettä, joissa kehotettiin liittoutuneita pommittamaan Roomaa provokaationa. Guareschi, joka julkaistessaan kirjeet oli vakuuttunut niiden aitoudesta, ei valittanut tuomiosta ylempään oikeusasteeseen, ja hän tuli viettäneeksi vankilassa runsaan vuoden.[5]

Vuoden 1956 tienoilla Guareschin terveys heikkeni, ja terveydellisistä syistä hän alkoi viettää aikaa Sveitsissä. Vuonna 1957 hän jäi Candidon toimituksesta eläkkeelle, mutta jatkoi yhä lehden avustajana. Giovanni Guareschi kuoli vuonna 1968 sydänkohtaukseen.[8]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä Camillo -kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isä Camillon kylä (Mondo piccolo "Don Camillo"). Lyhentäen suom. Helka Hiisku. WSOY, 1952. – (Eurooppa-sarja) (us. painoksia)
  • Isä Camillo ja hänen laumansa (Don Camillo e il suo gregge). Suom. Helka Hiisku. WSOY, 1953. (julkaistu c-kasettina nimellä Isä Camillo ja Peppone)
  • Isä Camillon paluu (Mondo piccolo 'Don Camillo' ja Don Camillo e il suo gregge). Suom. Helka Hiisku. WSOY, 1954.
  • Toveri Don Camillo (Il compagno Don Camillo). Suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1964.
  • Isä Camillo ja ne nykynuoret (Don Camillo e i giovani d'oggi). Suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1970 (us. painoksia)
  • Isä Camillo vauhdissa: valikoima "Don Camillo"-sarjasta. Suom. Helka Hiisku ja Ulla-Kaarina Jokinen; toim. Kaarina Visakanto; vinjettipiirrokset tekijän. WSOY, 1980 ISBN 951-0-09473-0.

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oma pieni maailmani (La scoperta di Milano). Suom. Helka Hiisku. WSOY, 1955.
  • Aviomiehen totutusajo: Lystikäs tarina (Il marito in collegio). Suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1967
  • Humoristin salainen sotapäiväkirja 1943–1945 (Diario clandestino 1943–1945). Suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1968
  • Humoristin perhe-elämää (Vita in famiglia). Lyhentäen suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1971
  • Kohtalo nimeltä Clotilde: rakkaus- ja seikkailuromaani... (Il destino si chiama Clotilde). Suom. Ulla-Kaarina Jokinen. WSOY, 1977 ISBN 951-0-08010-1.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e About the Author - Giovanni Guareschi Egmont - Easyreaders - We bring stories to life. 2017. Viitattu 30.12.2018 (englanniksi).
  2. ↑ Renzo Frattarolo, Dizionario degli scrittori italiani contemporanei pseudonimi: 1900-1975, Ravenna, Angelo Longo Editore, , s. 239View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b c d Domenico, Roy P. & Hanley, Mark Y.: Encyclopedia of Modern Christian Politics, s. 260. Greenwood Publishing Group, 1.1.2006. ISBN 978-0-313-32362-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Biografia di Giovannino Guareschi Biografieonline.it. Viitattu 30.12.2018 (italiaksi).
  5. ↑ a b c d e f g h i j Guareschi, Giovannino Dizionario biografico degli Italiani. Viitattu 1.1.2019 (italiaksi).
  6. ↑ Sicuri, Fiorenzo: Gli anni del Littorio. Il regime fascista a Parma dalle leggi eccezionali alla guerra d'Etiopia 1925-1936, s. 31. Fidenza: Mattioli 1885, 2014. ISBN 9788862614146 (italiaksi)
  7. ↑ Torelli, Giorgio: I baffi di Guareschi (kirjan verkkoversio, vain osa) Milano: Ancora. Viitattu 2.1.2019 (italiaksi).
  8. ↑ Liukkonen, Petri: Giovanni Guareschi (1908-1968) Authors' Calendar. 2008. Viitattu 30.12.2018 (englanniksi).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Giovanni_Guareschi&oldid=20838181”