Giórgos Lánthimos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Giorgos Lanthimos)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giórgos Lánthimos
Lánthimos vuonna 2015
Lánthimos vuonna 2015
Henkilötiedot
Syntynyt1973 (ikä 50–51)
Ateena, Kreikka
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja
Ohjaaja
Aktiivisena 2001–
Aiheesta muualla
www.lanthimos.com
IMDb
Elonet

Giórgos Lánthimos (kreik. Γιώργος Λάνθιμος; s. 23. syyskuuta 1973 Ateena) on kreikkalainen elokuvaohjaaja.[1] Hän on ohjannut muun muassa elokuvat Kulmahammas (2009), Álpeis (2011), The Lobster (2015), The Killing of a Sacred Deer (2017) ja The Favourite (2018). Hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta yhdessä Efthýmis Filíppoun kanssa elokuvasta The Lobster.[2]

Varhaisvuodet ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan Pagkrátissa syntyneen Lánthimoksen kasvatti vanhempien eron jälkeen pääasiassa hänen kauppiasäitinsä Eiríni. Lánthimos oli 17-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli.[3] Lánthimoksen isä Antónis oli ammattikoripalloilija, joka pelasi urallaan Pagkráti B.C:ssä ja Kreikan koripallomaajoukkueessa.[4] Valmistuttuaan samasta Moraḯtis-koulusta Lánthimos opiskeli liiketaloutta. Hän keskeytti kuitenkin liiketalouden opintonsa ja siirtyi opiskelemaan elokuva- ja televisio-ohjausta Stavrákos-kouluun Ateenaan.[3][5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku (1995–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Lánthimos ohjasi useita videoita kreikkalaisille tanssiteatteriryhmille. Vuodesta 1995 lähtien hän ohjasi televisiomainoksia, musiikkivideoita, lyhytelokuvia ja kokeellisia teatterinäytelmiä.[6] Lánthimos on kertonut elättäneensä itsensä pitkään mainosohjaajana, jolle elokuvien tekeminen oli harrastus.[3] Lánthimos oli osa ryhmää, joka suunnitteli Ateenan vuoden 2004 kesäolympialaisten avajais- ja päättäjäisseremoniat.[5][7]

Lánthimoksen ura ohjaajana alkoi vuonna 2001 kaupallisella seksikomedialla O kalýterós mou fílos (”Paras ystäväni”, 2001), jonka hän ohjasi yhdessä Lákis Lazópouloksen kanssa. Hänen seuraava ja ensimmäinen kokonaan oma ohjauksensa, kokeellinen Kinétta (2005), sai ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla.[8][9]

Lánthimoksen kolmas pitkä elokuva, psykologinen draama Kulmahammas (Kynódontas, 2009), voitti Un certain regard -palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla 2009.[10] Elokuva oli myös ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon saajaksi 83. Oscar-gaalassa.[11] Vuonna 2010 Lánthimos näytteli ja oli osatuottajana Athina Rachel Tsangarin ohjaamassa draamaelokuvassa Attenberg.[12] Lánthimoksen neljäs pitkä elokuvaohjaus Álpeis (”Alpit”, 2011) voitti Venetsian kansainvälisillä elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon.[13][14]

Englanninkieliset elokuvat (2015-)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lánthimos muutti Lontooseen vuonna 2011. Hän omien sanojensa mukaan syynä oli Kreikan elokuva-alan heikko tilanne. Resurssien puute ei antanut tilaa luovuudelle.[15] Lánthimoksen viides elokuva ja hänen ensimmäinen englanninkielinen ohjauksensa, musta komedia The Lobster, sai ensi-iltansa 2015. Elokuvassa näyttelevät Colin Farrell, Rachel Weisz ja John C. Reilly.[16] Elokuva valittiin Cannesin elokuvajuhlien pääsarjaan ja voitti tuomariston palkinnon.[17] Vuonna 2017 valmistui psykologinen kauhuelokuva The Killing of a Sacred Deer, jonka pääosissa näyttelevät Colin Farrell, Nicole Kidman ja Barry Keoghan. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla, kilpaili Kultaisesta palmusta ja palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta.[18]

Lánthimoksen seuraavan elokuvan The Favourite (2018) ensi-ilta oli 75. Venetsian elokuvajuhlilla, jossa musta komedia voitti tuomariston pääpalkinnon. Elokuvan pääosissa näyttelevät Olivia Colman, Emma Stone ja Rachel Weisz.[19][20][21] Elokuva oli ehdolla kymmenen Oscar-palkinnon saajaksi, muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa.[22] Lánthimoksen neljäs englanninkielinen ohjaus Poor Things sai ensi-iltansa Venetsian kansainvälisillä elokuvajuhlilla 2023,[23] ja voitti pääpalkinnon Kultaisen leijonan.[24]

Elokuvien tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lánthimos liitetään postmoderniin elokuvaliikkeeseen, joka tunnetaan nimellä Greek Weird Wave,[25][3] vaikka hän on itse todennut, että ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa liikkeeseen.[26] Lánthimoksen elokuvien ilmaisulle ovat tyypillisiä jäykkä replikointi, ilmeetön näyttelijäntyö ja harkitusti rajatut staattiset kuvakulmat.[27] Lánthimos on kertonut käyttävänsä elokuvantekijöille epätyypillisiä, fyysisestä teatterista lainattuja metodeja koekuvatessaan näyttelijöitä ja valmistautuessaan elokuviensa kuvauksiin.[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lánthimos on ollut naimisissa kreikkalais-ranskalaisen näyttelijän Ariane Labedin kanssa vuodesta 2013. Pari on asunut Lontoossa vuodesta 2011.[3][28]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät elokuvat

Vuosi Elokuva
2001 O kalýterós mou fílos
2005 Kinétta
2009 Kulmahammas (Kynódontas)
2011 Álpeis
2015 The Lobster
2017 The Killing of a Sacred Deer
2018 The Favourite
2023 Poor Things
2024 Kinds of Kindness

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Yorgos Lanthimos Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Newman, Nick: 2017 Oscar Nominations Include ‘La La Land,’ ‘The Lobster,’ and Isabelle Huppert The Film Stage. 24.1.2017. Viitattu 6.12.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Jonathan Romney: Yorgos Lanthimos, ​director of The Lobster, on his wild, star-studded life of Queen Anne The Guardian. 9.12.2018. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  4. ↑ Kokkinidis, Tasos: Director Yorgos Lanthimos’ Father Dies Greek Reporter. 21.1.2019. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Yorgos Lanthimos News & Biography - Empire www.empireonline.com. Viitattu 14.11.2023.
  6. ↑ Biography | Yorgos Lanthimos www.lanthimos.com. Viitattu 14.11.2023.
  7. ↑ Steve Rose, @steverose7: Attenberg, Dogtooth and the weird wave of Greek cinema The Guardian. 26.8.2011. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  8. ↑ Eddie Cockrell: Kinetta Variety. 8.10.2005. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  9. ↑ Kate Erbland: ‘Kinetta’ Trailer: Yorgos Lanthimos’ Daring First Feature Finally Gets a U.S. Release — Exclusive IndieWire. 14.10.2019. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  10. ↑ Yorgos Lanthimos names his five favourite modern movies faroutmagazine.co.uk. 14.9.2023. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  11. ↑ 2011 | Oscars.org | Academy of Motion Picture Arts and Sciences www.oscars.org. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Peter Bradshaw: Attenberg – review The Guardian. 1.9.2011. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  13. ↑ Peter Bradshaw: Alps – review The Guardian. 8.11.2012. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  14. ↑ Greece's 'wizard of weird' Yorgos Lanthimos wins Venice top prize France 24. 9.9.2023. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Acclaimed director Lanthimos back to basics in Greece return RFI. 6.5.2022. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  16. ↑ THE LOBSTER Festival de Cannes. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  17. ↑ Cannes 2015: the winners BFI. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  18. ↑ THE KILLING OF A SACRED DEER Festival de Cannes. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  19. ↑ Jonathan Romney: Venice 2018 roundup: from old-school masterpiece to delirious horror, it's been a vintage year The Observer. 8.9.2018. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  20. ↑ Biennale Cinema 2018 | The Favourite La Biennale di Venezia. 16.7.2018. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Nick Vivarelli: Venice Film Festival: Alfonso Cuaron’s ‘Roma’ Wins Golden Lion (Complete Winners List) Variety. 8.9.2018. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  22. ↑ Guardian film: Full list of nominations for the 2019 Oscars The Guardian. 24.2.2019. Viitattu 14.11.2023. (englanti)
  23. ↑ Biennale Cinema 2023 | Poor Things La Biennale di Venezia. 6.7.2023. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Venice Film Festival 2023: Yorgos Lanthimos’ 'Poor Things' triumphs euronews. 9.9.2023. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Violetta Katsaris: How Yorgos Lanthimos Defines the Greek Weird Wave Collider. 30.4.2022. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Acclaimed director Lanthimos back to basics in Greece return RFI. 6.5.2022. Viitattu 14.11.2023. (englanniksi)
  27. ↑ The evolution of Yorgos Lanthimos in five films faroutmagazine.co.uk. 27.5.2023. Viitattu 13.11.2023. (englanti)
  28. ↑ Xan Brooks, @XanBrooks: Why is Greece's finest young director making London his home? The Guardian. 11.11.2012. Viitattu 14.11.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Giórgos_Lánthimos&oldid=22490544”