Hinuhin kieli
| Hinuhi | |
|---|---|
| Oma nimi | гьинузас мец, hinuzas mec |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | 550 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | - |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
avaarilaiskielet didolaiset kielet |
| ISO 639-3 | gin |
Hinuhin eli ginuhin kieli (hinuhiksi гьинузас мец,[1] hinuzas mec) on hinuhien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Venäjällä Dagestanin tasavallan Tsuntan piirin Ginuhin kylässä. Osa hinuheista on muuttanut Kizljarin piirin Monastyrskojen kylään, Babajurtin piiriin ja Mahatškalan kaupunkiin.[2]
1990-luvulla hinuhin puhujia arvioitiin olevan yli 400 henkeä.[3] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 548 kielen puhujaa,[4] joista 522 Dagestanissa.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on vain viisi hinuhin puhujaa[6].
Hinuh kuuluu dagestanilaisten kielten avaarilaisen ryhmän didolaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on dido.[2] Kieli toimii kieliyhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Sivistyskielinään hinuhit käyttävät avaaria ja venäjää. Huomattava osa osaa myös didoa ja bežtaa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 290. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 290–291. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 331. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 22.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 22.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Krasnaja kniga jazykov Rossijskoi Federatsii, s. 16. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6