Geórgios Papandréou

Geórgios Papandréou
Γεώργιος Παπανδρέου
Geórgios Papandréou.
Kreikan pääministeri
26. huhtikuuta 1944 – 3. tammikuuta 1945
Edeltäjä	Sofoklís Venizélos
Seuraaja	Nikólaos Plastíras
Kreikan pääministeri
8. marraskuuta 1963 – 30. joulukuuta 1963
Edeltäjä	Stylianós Mavromichális
Seuraaja	Ioánnis Paraskevópoulos
Kreikan pääministeri
19. helmikuuta 1964 – 15. heinäkuuta 1965
Edeltäjä	Ioánnis Paraskevópoulos
Seuraaja	Geórgios Athanasiádis-Nóvas
Kansanedustaja
1923–1936, 1946–1967
Henkilötiedot
Syntynyt	13. helmikuuta 1888 Kaléntzi, Akhaia, Kreikka
Kuollut	1. marraskuuta 1968 (80 vuotta) Ateena, Kreikka
Ammatti	poliitikko
Puoliso	Sofía Mineḯkou Kyvéli Andrianoú
Tiedot
Puolue	Liberaalipuolue (1935–1961) Keskustaunioni (1961–1967)
Tutkinnot	Ateenan yliopisto
Uskonto	ortodoksi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Geórgios Papandréou (kreik. Γεώργιος Παπανδρέου, 1888–1968) oli kreikkalainen poliitikko ja Kreikan pääministeri vuosina 1944–1945 sekä 1964–1965.

Papandréou nousi politiikkaan nuorena miehenä liberaalipoliitikko Elefthérios Venizélosin tukijoukoissa. Venizélosin joukoista Papandréou pääsi Kreikan parlamenttiin ja sisäministeriksi 1923, ja sai muitakin ministerintehtäviä vuosien 1924–1935 tasavallassa. Saksalaisten miehittäessä Kreikkaa toisen maailmansodan aikana Papandréou oli Egyptissä toimineen pakolaishallituksen jäsen ja pääministeri vuosina 1944–1945.

Vuosikymmenen loppupuolella Papandréou piti kommunisteja Kreikan pahimpana vihollisena. Sisällissodan riehuessa 1946–1952 Papandréou oli usein hallituksessa. 1950-luvun konservatiivien valtakaudella hän oli oppositiossa.

Vuonna 1961 Papandréou perusti Keskustaunionin, johon yhdistyi joukko liberaaleja ja keskustalaisia ryhmittymiä. Liitto voitti parlamenttivaalit helmikuussa 1964, ja Papandréousta tuli pääministeri.

Papandréoulla oli erimielisyyksiä kuningas Konstantin II:n kanssa, ja hänet pakotettiin eroamaan. Maassa oli varsin epävakaita hallituksia, jotka tekivät tilaa vuoden 1967 sotilasvallankaappaukselle. Papandréou määrättiin kotiarestiin, missä hän kuoli vuonna 1968. Poika Andréas Papandréou johti vastarintaliikettä Pariisista käsin.