Rubellius Plautus
Gaius Rubellius Plautus (33-62) oli roomalainen poliitikko ja keisari Neron poliittinen vihamies. Ajatusmaailmaltaan Plautus oli stoalainen. Hän on yksi kolmesta Neron murhauttamasta ”stoalaisesta marttyyristä” Thrasea Paetuksen ja Barea Soranuksen ohella. He kaikki olivat Musonius Rufuksen oppilaita.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukutausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plautus oli äitinsä Julian kautta sukua Juliusten-Claudiusten dynastialle. Hän oli Drusuksen, Tiberius Caesarin ainoan pojan, lapsenlapsi ja Tiberiuksen ja hänen veljensä Drusuksen lapsenlapsen lapsi. Iso-isoäitiensä Vipsania Agrippinan ja Antonia minorin kautta hän oli sukua myös Marcus Vipsanius Agrippalle ja Marcus Antoniukselle, mutta ei Augustukselle. Hän oli Octavia minorin, joka oli sukua Julius Caesarille, jälkeläinen.
Plautuksen isä oli Gaius Rubellius Blandus. Tämän suku oli kotoisin Tiburista ja kuului equites-luokkaan. Julia oli aiemmin ollut naimisissa serkkunsa Nero Caesarin kanssa, ja Rubellius Blandus oli hänen toinen miehensä.
Vuosien 43 ja 45 välillä Juliasta tuli keisarinna Valeria Messalinan juonittelujen viaton uhri. Eräs syy saattoi olla se, että Messalina näki nuoren Plautuksen uhkana pojalleen Britannicukselle. Keisari Claudius ei suojellut sukulaistaan, ja Julia teloitettiin. Hänet tunteneet ihmiset kuitenkin tiesivät hänet hyveelliseksi.
Plautus nai Antistia Pollittan, Lucius Antistius Vetuksen tyttären. Heidän lastensa nimiä ei tiedetä. Yksikään heistä ei selvinnyt Neron puhdistuksista vuonna 66.
Neron kateus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junia Silana, keisarinna Agrippina nuoremman kilpailija ja Messalinan rakastajan entinen vaimo, syytti vuonna 44 Agrippinaa suunnitelmasta syöstä keisari Nero vallasta ja sijoittaa Plautus valtaistuimelle. Nero ei tehnyt tuolloin vielä mitään, mutta ajan kanssa hänen suhteensa Silanaan lämpeni, kun taas suhde hänen äitiinsä huononi. Vuonna 60 nähtiin komeetta, ja juorut Neron kukistumisesta ja Plautuksen noususta valtaistuimelle kasvoivat. Nero ajoi Plautuksen perheineen maanpakoon Asia Minoriin.
Sukutaustan lisäksi Neron kateutta lietsoi Plautuksen korkea stoalainen moraali, jonka Nero näki suorana loukkauksena itselleen. Plautus vetäytyi julkisesta elämästä, mutta se ei estänyt häntä koskevia huhupuheita.[1] Vuonna 62 Plautuksen huhuttiin suunnittelevan vallankaappausta itäisen armeijan voitokkaan komentajan Gnaeus Domitius Corbulon kanssa. Nero määräsi Plautuksen teloitettavaksi. Hänen päänsä tuotiin Roomaan. Nero pilkkasi, kuinka kauhea Plautuksen pitkä nenä on.
Samoihin aikoihin Nero vangitsi myös Musonius Rufuksen[1]. Vuonna 66 teloitettiin Plautuksen leski, lapset ja appi. Samoin Nero alkoi vainota tämän ystäviä Thrasea Paetusta ja Barea Soranusta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tacitus: Annals 15-16.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Dillon, J. T.: Musonius Rufus and Education in the Good Life: A Model of Teaching and Living Virtue, s. 52-56. University Press of America, 2004. ISBN 0761829024 Teoksen verkkoversio.
