Gabriel Israel Hartman

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta G. I. Hartman)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gabriel Israel Hartman (28. tammikuuta 1776 Lumparland – 1. maaliskuuta 1809 Turku)[1] oli suomalainen filosofi, joka vaikutti Turun akatemiassa. Hän toimi teoreettisen filosofian dosenttina vuodesta 1802 ja kirjastonhoitajana vuodesta 1807, mihin toimeen liittyi myös kasvatusopista luennoiminen. Hän kuitenkin kuoli suhteellisen nuorena, eikä ehtinyt professoriksi asti.[2][3] Hartman perusti pienen koulun Turkuun vuonna 1800.[1]

Filosofina Hartman oli kantilainen ja kannatti tietoteoriassa empiiristä realismia. Se oli eräänlaista lockelaista empirismiä, joka oli korjattu tietoteoreettisella realismilla.[2] Eettisesti hän oli utilitaristi, ja vastusti kantilaista velvollisuusetiikkaa. Hartmanin oppilaita olivat muun muassa Erik Gabriel Melartin ja Odert Henrik Gripenberg.[3]

Hartman oli naimisissa Sofia Charlotta Aminoffin (k. 1820) kanssa. Heillä oli poika Gabriel Reinhold Hartman (k. 1862), joka toimi Kurkijoen kirkkoherrana.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kunskapsläran I–II (1807–1808), tietoteorian esitys
  • Maantiedon oppikirja
  • Kolme filosofista väitöskirjaa[3]
  • Esteettisiä tekstejä
  • Pedagogisia tekstejä
  • Oppirunoelmia[2]
  • Tiettävästi ensimmäinen Suomessa kirjoitettu ja julkaistu tieteiskirjallinen tarina[4][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Gabriel Israel Hartman Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.8.2007.
  2. ↑ a b c Suomalaisen filosofian kronikka Niin&näin – filosofinen aikakauslehti. Arkistoitu 15.11.2012. Viitattu 9.8.2007.
  3. ↑ a b c Lämsä, Kalevi: Jonas Lagus (1798–1857) kasvattajana ja opettajana? Oulun yliopisto, 2001. Viitattu 9.8.2007.
  4. ↑ En dröm. Åbo Tidning, 6.4.1803, nro 27. Turku. Skannattu teksti Kansalliskirjastossa. Viitattu 2.5.2017. (ruotsiksi)
  5. ↑ En dröm Enhörningen. 8.8.2012. Turku. Viitattu 2.5.2017. (ruotsiksi)

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oittinen, V. (1979): G.I. Hartman ja filosofian peruskysymys. Teoksessa Knuuttila, S., Manninen, J. & Niiniluoto, I. (toim.): Aate ja maailmankuva: Suomen filosofista perintöä keskiajalta vuosisadallemme, s. 100–141. Helsinki: WSOY, 1979.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gabriel_Israel_Hartman&oldid=21803521”