F. P. Jelenev

Fjodor Pavlovitš Jelenev (ven. Фёдор Павлович Еленев; 17. huhtikuuta 1827 Poretšje – 10. helmikuuta 1902 Tsarskoje Selo) oli venäläinen poliittinen kirjailija, joka käytti nimimerkkiä Skaldin (Скалдин). Hän oli yksi Suomen autonomiaa vastaan 1890-luvulla hyökänneistä kirjoittajista.

Jelenev oli aatelinen. Valmistuttuaan Moskovan yliopistosta hän toimi virkamiehenä. Hän kirjoitti vuosina 1867–1869 Otetšestvennyje zapiski -lehdessä ilmestyneen esseesarjan V zaholustje i v stolitse, joka julkaistiin vuonna 1870 kirjana. Jelenev arvosteli vuoden 1861 maaorjien vapautusta huonosti toteutetuksi reformiksi. Hän oli alkujaan edistysmielinen, mutta kääntyi myöhemmin vanhoilliseksi ja työskenteli vuosina 1868–1896 Venäjän sisäministeriön lehdistöosastolla sensuurin parissa. Muun muassa Karl Marx, Friedrich Engels ja Vladimir Lenin kommentoivat ”Skaldinin” teoksia, vaikka eivät jakaneet tämän näkemyksiä. Jelenev sai salaneuvoksen arvonimen.

Kirjoitettuaan aiemmin muun muassa Puolan tilanteesta Jelenev suuntasi 1890-luvulla huomionsa Suomen-kysymykseen, josta hän julkaisi vuodesta 1891 alkaen lukuisia teoksia, pääosin venäjäksi mutta yhden kirjan vuonna 1895 ranskaksikin. Oppinut Jelenev oli kirjoittajana pedantti ja kertasi teoksissaan kaikki muiden venäläisten kirjoittajien Suomen perustuslakikiistassa esittämät argumentit kuitenkaan lisäämättä niihin mitään oleellisesti uutta. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin tiedetään tutustuneen Jelenevin näkemyksiin ja tämän teoksia toimitettiin lukemistoksi myös keisari Nikolai II:lle. Jelenev tosin vaati vielä jyrkempiä toimenpiteitä kuin mihin Bobrikov ryhtyi, esimerkiksi Suomen senaatin ja valtiosihteerinviraston lakkauttamista.